Kirjahyllysi?

[LaurenLasiaurinko]

Kyllä se kirjasto vaan on kätevä, ja paljon halvemmaksi tulee.
Omasta kirjahyllystäni ei pailjoa mitään löydy - okei, hevoskirjoja löytyy aika reilulta kädeltä. Se kun oli pari vuotta sitten kaikkien tyttöjen unelmaharrastus, ja kirjatkin oli tosi kivoja.

Hiukan klassikoita löytyy. Kymmenen pientä neekeripoikaa kuuluu ehdottomasti suosikeiheini - on se vaan niin hieno. Sitten Alfred Hitskokkenin kirjoja löytyy jonkinverran
Ja yhtenä päivänä perin aika ison pinon vitsikirjoja, jotka nyt hienosti hyllyä somistaa.
Potterit muuten löytyy myös, tietty

Pitäisi jokupäivä käydä läpi tuota hyllyä, en suurimmalla osalla enää tee mitään. Kirjat ostan yleensä kirpparilta, kun tulee paljon halvemmaksi.
Ikävä kyllä lukeminen on nyt vähän jäänyt, kaikkien outojen projektejen vuoksi.

[blue_dress]

Jane Austen on yksi suosikeista. Ensiksi kirjat on pakko lukea suomeksi, mutta ne on kiva sen jälkeen selailla läpi englanniksi. Austenin tapa käyttää englantia on ihana.

Thomas Harrisin Hannibal Lecter-kirjat on nyt työn alla.

Minna Canthin teokset on lähellä sydäntä, vaikken pystykään lukemaan niitä usein. Ahdistavia.

Agatha Christien Hercule Poirotille ei vedä vertoja kukaan. Neiti Marpleen en koskaan ole mitenkään erityisesti ihastunut.

[Dragon]

Agatha Christien Hercule Poirotille ei vedä vertoja kukaan. Neiti Marpleen en koskaan ole mitenkään erityisesti ihastunut.

Hassua, mulla on asia juuri toisin päin! Poirotit ei iske ollenkaan niin hyvin kuin uteliaan murhamummo Marplen jutut!

[Poppa]

Aika paljon tulee tosiaan luettua. Suurimmassa kulutuksessa minulla on fantasia ja dekkarit, mutta ihan laidasta laitaan luen kuitenkin.

Lähimpänä sydäntä on Robin Hobbin teokset. Tällä hetkellä menossa Hobbin uusimman trilogian The Soldier Sonin ensimmäinen osa Shaman's crossing, jonka vihdoin ja viimein sain ostettua itselleni Toinen erittäin tärkeä on Patricia Cornwell. Tykkään hänen kirjoitustyylistään ihan mielettömästi, vaikka uusimmat Scarpettat eivät niin hyviä ole ollutkaan. Suurin miinus noissa uusimmissa kirjoissa on, että niissä on siirrytty pois minä-kerronnasta.

Muita suosikkeja on Anna-Leena Härkönen, Pirkko Saisio ja Potterit näin nyt jos vain muutamia tähän luettelen.

Viimeisimpänä tullut uusin Potteri kahlattua läpi. En oikein edistynyt siinä urakassa, koska ensimmäiset 300 sivua oli jotenkin äärimmäisen tylsiä paria poikkeusta lukuunottamatta. Sen jälkeen sitten olikin ihan messevää meininkiä

[Dragon]

Viimeisimpänä tullut uusin Potteri kahlattua läpi. En oikein edistynyt siinä urakassa, koska ensimmäiset 300 sivua oli jotenkin äärimmäisen tylsiä paria poikkeusta lukuunottamatta. Sen jälkeen sitten olikin ihan messevää meininkiä

Juu, oikeastaan noin se minunkin mielestä meni. Puolen välin jälkeen alkoi tapahtua ja kunnolla! Ihan suorastaan melko pelottaviakin kohtauksia. Se turvallisuus siitä, että "ei nää kuitenkaan kuole..." oli poissa jo kuutoskirjan lopun jälkeen ja tässä viimeisessäkin sitä aika hyvin pikku hiljaa pohjusteltiin... hyvä, Rowling!

[blue_dress]

Viimeisimpänä tullut uusin Potteri kahlattua läpi. En oikein edistynyt siinä urakassa, koska ensimmäiset 300 sivua oli jotenkin äärimmäisen tylsiä paria poikkeusta lukuunottamatta. Sen jälkeen sitten olikin ihan messevää meininkiä

Juu, oikeastaan noin se minunkin mielestä meni. Puolen välin jälkeen alkoi tapahtua ja kunnolla! Ihan suorastaan melko pelottaviakin kohtauksia. Se turvallisuus siitä, että "ei nää kuitenkaan kuole..." oli poissa jo kuutoskirjan lopun jälkeen ja tässä viimeisessäkin sitä aika hyvin pikku hiljaa pohjusteltiin... hyvä, Rowling!

Mulla se meni juuri toisinpäin. Kirjan alkuosa oli mielenkiintoinen ja luin sitä innoissani, mutta puolivälissä iski seinä vastaan. Lopussa sitten asiat kävi taas mielenkiintosiks.

[blue_dress]

Ostin kirpparilta Edgar Allan Poen tarinoita sisältävän kirjan ja ihastuin. Ostin heti tiiliskiven lisää hänen teoksiaan, vaikka niiden lukemisen jälkeen mun aivoihin sattuu. Joutuu käyttämään liikaa aivokapasiteettia

[Fastgirl]

Luen ainakin ystävieni mukaan aika paljon, vaikka loppujen lopuksi aika harvoin saan kirjan avattua. Se aika vaan aina katoaa johonkin...
Meillä on aika laaja valikoima kirjoja kotona. Eniten minua kiehtovat klassikot ja niitä onkin aika paljon... kirjastoakin tulee käytettyä aktiivisesti, kun monia kirjoja ei kuitenkaan löydä kirjakaupoista.
Hyllyssä siis on Jane Austenia, Dickensiä, Ecoa, Dostojevskiä, Waltaria, Coelhoa ja kaikenlaisia yksittäisiä kirjoja. Niin, ja tietysti lempikirjani Hugon Kurjat. Fantasiaakin löytyy aika kiitettävästi: Ajan Pyörää, Tolkienia, Perillistä, Narniaa, Harry Potterit jne. Sitten kun ne kaikki vielä ehtisi lukea... Kirjoja kun tuppaa vaan kasaantumaan ennen kuin ehtii avata ensimmäistäkään!

[Lilith]

Pitää lisätä lempikirjojeni joukkoon saman tien Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo. Luin sen tänään loppuun ja itkin varmaan viimeiset sata sivua koko ajan.

Nyt kesällä on tullut luettua taas enemmän. Sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja luin Brontën Kotiopettajattaren romaanin ja Syrjästäkatsojan tarinan. Seuraavana on vuorossa Shirley ja Professori, ja sen jälkeen voin lukea jo alkukesästä lainaamani Madwoman in the Attic, joka käsittelee 1800-luvun naiskirjailijoita. Brontëa ei varmaan tule ostettua omaksi, mutta Kotiopettajatten romaania olen yrittänyt lukea kymmenvuotiaasta saakka enkä koskaan ole päässyt juuri kymmentä lukua pidemmälle.

Viime laskujen mukaan kirjojen määrä on paisunut yli kolmeensataan, ja kasvaa varmaan huomenna, jos onnistun löytämään tuon Aikamatkustajan vaimon kirjakaupasta.

[June]

Sama juttu, kesälomalla tuli luettua enemmän kuin pitkään aikaan. Käytännössä vietin melkeinpä ne neljä viikkoa nenä kiinni kirjassa - sateella sisällä, aurinkoisella säällä ulkona. Lukulistalla oli mm. Richard Yatesin Revolutionary Road (pitäisi se leffakin tässä joskus katsoa), pari Ian McEwania, molemmat Khaled Hosseinit (Kite Runner, A Thousand Splendid Suns), Gaimanin Graveyard Book ja Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo (tykkäsin, pitäisikin hommata luettavaksi saman kirjailijan uudempi tuotos).

Ai niin: luinhan minä myös kun-kaikki-muutkin-niin-minäkin -paineen alla vihdoin ja viimein ensimmäisen - ja melko todennäköisesti myös viimeisen - Paulo Coelhoni. Alkemistin, minkäpä muunkaan. Kai siitä olisi pitänyt vähintäänkin valaistua ja viisastua ja löytää elämän tarkoitus, mutta minut kyllä jätti harvinaisen kylmäksi. Ei koskettanut millään tasolla, ei sisällöllisesti eikä varsinkaan kirjoitustyylillisesti. Lähinnä jäi vain täydellisen epäuskoinen olo, että tätäkö niin moni tosiaan on hehkuttanut. (Täytyisi varmaan seuraavaksi lukea tämä. )

Tuota Aikamatkustajan vaimoa on moni kehunut, ehkä vaikka sitten ensi kesänä ehtisi senkin ottaa työn alle...

[blue_dress]

Neil Gaiman on yksi ehdottomia suosikkeja. Stardust ja Neverwhere ovat hienoja. Luettu on myös American Gods ja Coraline varjojen talossa. Lisäksi mulla on novellikokoelmat Smoke and Mirrors ja Fragile Things. Niitä suosittelen kaikille! Tarinoita on mukava lukea vaikka yks per päivä, ettei kerralla tarvitse lukea isoa pinoa hyvinkin erilaisia sepustuksia. Joukossa on novelleja joka lähtöön; kauhua, fantasiaa, romantiikkaa ja runomuotoista. Yksi loistava joka äkkiä tulee mieleen on " Snow, Glass, Apples", johon Tori viittaa Carbonissa. Se on siis kaikille tuttu Lumikki väännettynä täysin päälaelleen. Mahtava!

Neverwhere oli minulle ensimmäinen Neilin kirja. Alku oli mielestäni älyttömän hyvä, mutta loppua kohti en enää jaksanut muuta kuin selailla kirjaa.

Seuraavaksi luin The Graveyard Bookin, josta tuli yksi lempikirjoistani. Nyt on Coraline menossa. Anansi boys olisi seuraavana listalla.

Kiva kuulla että Smoke and Mirrors on hyvä, kunhan sen onnistuisin joskus saamaan. Tällä hetkellä sitä ei ole kustantajalta saatavilla