Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Kirjoitteletteko te itse mitään?

Mä olin kouluikäisenä hulluna kirjoittamiseen. Yläasteella yllätin äikän opettajan kirjoittamalla 62-sivuisen aineen! Siinä oli ilmeessä näkemistä, kun ojensin nivaskan hänelle luettavaksi! Aineen nimi oli Kuu, ja siis täyttä fiktiota.

Sitten parikymppisenä aloin kirjoittamaan pariakin pitkää tarinaa, jotka ovat edelleen kesken. Huoh. Eli haave kirjailijanurasta taitaa olla tosiaankin vain haave...

Mutta se fiilis, mikä kirjoittamisesta tulee... se on jotain suurta!

D

Jaa.. mulla taas ei ole lahjoja kirjoittamiseen. En vaan osaa laittaa ajatuksia sanoiksi Joskus jotain runoja kirjoittelin mut ne siis tosiaan on todella typeriä. Alan miettimään kai vaan liikaa mitä kirjoittaisin ja sitten se ei enää onnistukaan... En edes päiväkirjaa kirjoita enää. Joskus lapsena sitä tuli tehtyä.Ja koulussa nyt oli pakko kirjoittaa niitä aineita.. en kyllä koskaan saanut niistä mitään kauhean hyvää arvosanaa. Ehkä kasia yleensä.

Mutta.. muutaman rivin kirjoitan aina päivän tapahtumista kalenteriin. Se on riittänyt mulle ihan hyvin.

Tanya

Itse olen kirjoitellut koko pienen ikäni, ja sepustellut tarinoita jo ennenkuin osasin kirjoittaa. Kirjailijan ammatti olikin ensimmäinen vakavasti otettava uratavoitteeni. Opettaja ei koskaan lukenut aineitani koulussa, osasyynä varmaan se, että ne olivat liian pitkiä .

Nykyään kirjoittelen enimmäkseen uusia sanoituksia jo olemassa oleviin kappaleisiin, kun säveltäjän taidot eivät riitä . Romaanihankkeita on myös kypsymässä päässä puolisentusinaa, mutta aika ei riitä tutkimustyöhön, jonka niiden kirjoittaminen valmiiksi tarvitsisi. Mutta lukion psykologian kirjassa sanottiin, että kirjoittaja on luovimmillaan viisikymppisenä, joten on tässä vielä aikaa :-P.

Lilith kirjoitti:Nykyään kirjoittelen enimmäkseen uusia sanoituksia jo olemassa oleviin kappaleisiin, kun säveltäjän taidot eivät riitä .

Mulla taitaa olla vähän toisin päin tuon musiikin kirjoittamisen kanssa... Säveltäjän taitoja ei tosiaan ole mitenkään koulutettu enkä oikeastaan osaa edes nuotittaa, mutta kun asetun pianon ääreen, hyvän fiiliksen kohdalle sattuessa sieltä tulee vaikka mitä! (En tosiaan sano, että mitään loisteliasta, mutta jotain kuitenkin) Ongelma on nyt lähinnä siinä sanoittamisessa. Vaikka olen 11-vuotiaasta lähtien kirjoitellut joitain värssyjä muistiin biisejä varten, ne ei vaan yhdisty.

No, toisaalta tämä on vain harrastus, mikä tuskin johtaakaan mihinkään, joten...

Mulla niitä romaani-ideoita kanssa pyörii päässä ihan liiankin paljon... suurin este kirjoittamisen aloittamiselle on se, että pelkään, etten sitten kuitenkaan pystykään siihen. Vaikka se niin suurelta ja hienolta tuntuukin, kun joskus olen makuun päässyt.

Itselläni on nyt tullut hirveä himo opetella soittamaan pianoa. Sen vähän perusteella, mitä olen sitä soitellut, pianolla voisi olla helpompaa säveltää. Kitaraakin olen soittanut, mutten sointujen rämpyttelyn lisäksi oikein osaa tehdä sillä juuri muuta. Koko säveltämisessä ongelma on oikeastaan siinä, että jos kirjoitan melodian, en tiedä mitä sointuja siinä käytetään, tai jos soitan sointuja, en pysty saamaan aikaan melodiaa .

Perfektionisti kun olen, en ole saanut aikaan romaanien aloittamista. Aina on jotain lisää mitä pitäisi lukea tai tietää. Varsinkin kun romaaniaiheeni tuppaavat olemaan suureellisia historiallisia tai tulevaisuuteen sijoittuvia kertomuksia .

Toinen ongelma on se, että vaikka tiedän kirjoittavani paremmin silloin kun en välitä siitä, että "mitähän muutkin tästä ajattelevat", en ole vielä täysin päässyt siihen asti, että kirjoittaisin vain kirjoittamisen takia, itselleni. Taka-alalla lymyilee vieläkin halu tulla *köh* seuraavaksi J.K. Rowlingiksi *köh*.

Lilith kirjoitti:
Toinen ongelma on se, että vaikka tiedän kirjoittavani paremmin silloin kun en välitä siitä, että "mitähän muutkin tästä ajattelevat", en ole vielä täysin päässyt siihen asti, että kirjoittaisin vain kirjoittamisen takia, itselleni. Taka-alalla lymyilee vieläkin halu tulla *köh* seuraavaksi J.K. Rowlingiksi *köh*.

Naulan kantaan!

Mulla kirjoittaminen on liittynyt sellaisiin elämänvaiheisiin, missä olen kokenut olevani jotenkin "vapaa". Esim. kun menin sivarikoulutukseen, mikä oli silloin Vaasassa, ja vietin siellä sen kuutisen viikkoa, mulla oli ekaa kertaa elämässäni TODELLA paljon omaa aikaa ja vapautta. Mitä tein? Aloin yhtäkkiä kirjoittaa tarinaa, joka veti mut ihan lumoihinsa... hitto soikoon, että se sitten loppui, enkä ole saanut jatkettua kirjoittamista...