Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Omat valintani:

Forrest Gump
Titanic
Matrix-trilogia
Chaplinin Diktaattori
Schindlerin lista
The Cube
Juokse Lola

Tässä ainakin muutamia...

En kyllä pysty listaamaan mitään tiettyä leffaa koska niitä hyviä on niin paljon

Katselen kaikki uudet kauhuleffat mitä nyt vaan käsiini saan. Olen ollut kauhuleffa-fani jo teinistä asti ja varsinkin Italialainen kauhu on aika jees. Ja nimenomaan vanhempi tuotanto. Nykyään ei oikein osata kauhuleffoja tehdä niin hyvin.

Sitten katselen myös paljon scifiä ja fantasiaa. Maailmanloppu-leffoja


Tässä nyt pyörii mielessä yksi tietty leffa jota voisin suositella kaikille vaikka varoitankin että se on todella raaka ja väkivaltainen. Se on sekoitus draamaa ja fantasiaa.. erittäin surullinen elokuva loppujen lopuksi. Eli onko kukaan nähnyt semmoista elokuvaa kun Pan's Labyrinth?

Tanya

SisterClitorides kirjoitti:Eli onko kukaan nähnyt semmoista elokuvaa kun Pan's Labyrinth?

Siis tästä elokuvasta olen lukenut monia positiivisia mielipiteitä tai ainakin sellainen käsitys tulee mieleen tuosta nimestä. Eipä mua ainakaan kamalasti kiinnosta väkivalta ja fantasia, mutta jos ne ei mene liian yli niin voisin jopa harkita tuon vuokraamista. (Toivottavasti me kuitenkin puhutaan samoista leffoista sillä en ole niin varma tuosta nimestä..)

Itse haluaisin suositella kaikille esimerkiksi elokuvaa Pitkät kihlajaiset (A Very Long Engagement tai Un long dimanche de fiançailles). Kyseessä siis ranskalainen leffa jossa pääosaa näyttelee Audrey Tautou (muistetaan mm elokuvasta Amelie. Itseasiassa se on samalta ohjaajalta, että jos pidit Ameliesta niin tämä kannattaa katsoa). Hänen vastanäyttelijänä henkilökohtainen suosikkini Gaspard Ulliel (Hannibal Rising). Yhyy voisin hehkuttaa liikaa, mutta pidättäydytään aiheessa ainakin toistaiseksi...

Muita suosikkileffojani:
Fight Club (juuri kun kerroin vieroksuvani väkivaltaleffoja.)
A Beautiful Mind
Lost In Translation
Lost Boys
Marie Antoinette
Eternal Sunshine of the Spotless Mind
Girl, Interrupted

Ja jotta Pitkät kihlajaiset ei olisi ainoa ykkönen niin pakki lisätä mukaan vielä Dancer in the Dark. Se on niin kaunis, koskettava, surullinen, ihana, jne jne että voisin katsoa sen miljoonia kertoja putkeen kyllästymättä. Björk on uskomaton.

Toi Pan's Labyrinth on espanjalainen elokuva. Ohjaajana Guillermo Del Toro. Ja tuo leffa siis on ERITTÄIN raaka ajoittain. Sijoittuu Espanjan kansallissodan aikaan.. (1936-1939). Kertoo tytöstä joka löytää labyrintin talon takaa ym ym... Mut.. En suosittele jos ei tykkää väkivallasta. Se oli ajoittain erittäin raakaa jopa mun mielestä mutta suurin osa leffasta on sitten jotain ihan erillaista. Se on kai vähän niin kuin aikuisten oma fairytale Kaunis.. koskettava.. todella surullinenkin.. Pitää varmaan ostaa se omaksi jossain vaiheessa..

Pan's Labyrinth is the story of a young girl that travels with her mother and adoptive father to a rural area up North in Spain, 1944 - after Franco's victory. The girl lives in an imaginary world of her own creation and faces the real world with much chagrin. Post-war Fascist repression is at its height in rural Spain and the girl must come to terms with that through a fable of her own.

Tanya

Sekä Pitkät kihlajaiset, Pan's Labyrinth että Dancer in the Dark ovat tuttuja. Kahdesta ensimmäistä pidän kovasti, vaikka ovatkin ihan eri kategoriaa. Lars von Trierin elokuvista en pidä, vaikka ne ovat mielestäni hienoja ja vaikuttavia. Minulle jäi Dancer in the Darkista todella kuristava olo, kuten jäi Breaking the Wavesistakin. Elokuvat sinänsä ovat hyviä, mutta en vain pidä niistä.

Omia suosikkejani ovat muun muassa
Lost in Translation (varsinkin, kun meillä on Italiasta ostettu leffa... On aika hurja katsoa japaninkielisiä kohtauksia italialaisin tekstein; Siinä tosiaankin kokee olevansa "lost in translation", vaikka hieman italiaa osaankin)
Magnolia
Short Cuts
Pulp Fiction
Veronikan Kaksoiselämä sekä Sininen & Punainen Kieslowskin väritrilogiasta
Liikkuva linna
Päätön ratsumies
Aamiainen Tiffanylla
Casablanca
Lumiukko (se jouluaattoisin tv:stä tuleva animaatio)

Katson yleensä paljon elokuvia enkä tätä kirjatessani muista varmaan puoliakaan suosikeistani. Pidän kovasti brittiläisistä romanttisista komedioista, mutta en amerikkalaisista saman lajityypin leffoista. Tykkään katsoa myös taiteilijoista kertovia filmejä, joista Frida sekä Hilary ja Jackie ovat hienoja elämyksiä joitakin mainitakseni. Yleisesti ottaen inhoan action- ja kauhuleffoja, mutta poikkeuksiakin löytyy.

Riikka kirjoitti:Itse haluaisin suositella kaikille esimerkiksi elokuvaa Pitkät kihlajaiset (A Very Long Engagement tai Un long dimanche de fiançailles). Kyseessä siis ranskalainen leffa jossa pääosaa näyttelee Audrey Tautou (muistetaan mm elokuvasta Amelie. Itseasiassa se on samalta ohjaajalta, että jos pidit Ameliesta niin tämä kannattaa katsoa). Hänen vastanäyttelijänä henkilökohtainen suosikkini Gaspard Ulliel (Hannibal Rising). Yhyy voisin hehkuttaa liikaa, mutta pidättäydytään aiheessa ainakin toistaiseksi...

Piti vielä lisätä, että Amelie on ihana. J-P Jeunetin muita hyviä elokuvia ovat mielestäni Delicatessen sekä Kadonneiden lasten kaupunki. Ne ovat aika hurjiakin ja todella omaperäisiä :-P

BlueMermaid kirjoitti:Lars von Trierin elokuvista en pidä, vaikka ne ovat mielestäni hienoja ja vaikuttavia. Minulle jäi Dancer in the Darkista todella kuristava olo

Danceristä jäi kyllä ensimmäisellä kerralla ihan hirveä tunne. Ja jää kyllä jokaisella kerrallakin. Enemmän pelottavaa olisi, jos se ei jättäisi minkäänlaista pahaa oloa. Mutta rakastan sitä elokuvaa, koska Björk tekee niin upean roolin ja mitä nyt olen lukenut muutenkin ko. elokuvan teosta niin se vaikuttaa kyllä jokaisella mahdollisella tavalla. Toi leffa laittaa kyllä ajattelemaan jos joku.

Mutta en minäkään pitänyt Lars von Trierin leffoista aluksi. Tai no siis olen Dancerin lisäksi nähnyt Dogvillen. Sekin tuntui aluksi typerältä ja tylsältä, mutta kun olen sen nyt muutaman kerran nähnyt niin lasken sen kyllä yhdeksi lemppareistani (unohtui muuten tuosta listasta). Ehkä Larsilla on sellainen tyyli että sitä joko rakastaa tai vihaa. Haluaisin hirveästi tutustua muuhunkin tuotantoon.

Nyt kun puhuit että et muista puoliakaan nyt kirjoittaessa niin itselle tuli lisää hyvä leffoja mieleen esim. Secret Window (noniin tulihan se Johnny Depp jossain leffassa) ja mainitsemasi Aamiainen Tiffanyllä.

Ja Jeunetin elokuvia on pakko nähdä lisää! Rakastuin rankalaisiin leffoihin iih.

Riikka: Minäkin pidän Dogvillestä. Jotenkin Dancer in the Dark ja Breaking the Waves koskettavat liikaa, ovat siksi niin rankkoja. Dogvillen tyyli on vieraannuttavampi ja siksi leffa toimii paremmin omalla kohdallani.

Elokuvista on kiinnostavaa keskustella

Täällä tykätään Pan's Labyrinthista myös kovasti, visuaalisesti todella hieno - ja musiikki on tosi kaunista myös. Pitäisikin hankkia se soundtrack jossain vaiheessa.

SisterClitoridesin mainitsemista "maailmanloppuleffoista" tuli mieleen Children Of Men, joka oli mulle ehkä viime vuoden leffoista se kaikkein kovin juttu. Synkkä ja toivoton mutta jollain tavalla niin pirun kaunis. Edelleen on vähän hampaankolossa, kun se ei saanut parhaan kuvauksen Oscaria.

Joitakin muita suosikkeja: Mulholland Drive, Lost Highway, Big Fish, Dancer in the Dark, Dogville, Before Sunrise, Schindlerin lista, Pianisti, The Fountain, Lilja 4-ever, LotR-trilogia, Virgin Suicides, Seven, Piano, Tanssii susien kanssa...

Suosikkiohjaajista voisi mainita erityisesti David Lynchin ja Tim Burtonin, sekä sen Lars von Trierinkin. Kaikki kolme ovat enemmän tai vähemmän sellaisia luovia hulluja. Trierin leffat ovat tosiaan ahdistavia, mutta silti - tai ehkä just siksi - tykkään niistä kovasti. Eivät ainakaan jätä kylmäksi.

Millainen tuo Breaking the Waves on?

Elokuvista jaksaisi jutella vaikka kuinka paljon. Olen sivistänyt itseäni kesän aikana melkein joka päivä vuokraamalla jotain elokuvia ja sitten pohtimalla niitä kavereiden kanssa. Eniten mua vaan hävetää että täällä yksi myyjä muistaa jo nimeni Makuunissa, eikä mun tarvitse näyttää clubikorttia. Onkohan tämä merkki siitä, että pitäisi vähän rajoittaa...

Edit. Tim Burtonilla on kyllä hyviä elokuvia! Ja niin kuin monien muidenkin mielestä, myös musta ne yhteistyöt Johnny Deppin kanssa on loistavia. Jotenkin ne vaan osaa sen homman ja elokuvat on toinen toistaan parempia.

Riikka kirjoitti:Millainen tuo Breaking the Waves on?

Yleistunnelmaltaan ainakin minusta hyvin lähellä Dancer in the Darkia. Eli ahdistava. Parisuhdetragediaa, uskonnollisuutta, kärsimystä...
imdb:n juoniyhteenveto löytyy täältä (spoilerivaroitus): http://www.imdb.com/title/tt0115751/plotsummary

Ajattelin tuoda tänne oman elokuvallisen viisauteni...(?)

Lars von Trierin elokuvista olen pitänyt tähän mennessä. Olen tosin nähnyt vain Dancer in the darkin, Dogvillen ja Breaking the Wavesin. Todella vaikuttavia jokainen niistä.

Sitten on sellainen elokuva kuin FUN. Onko kukaan nähnyt sitä? En edes muista ohjaajaa, mutta olin tosi vaikuttunut... kertoo kahdesta teini-ikäisestä tytöstä, jotka ajautuvat tekemään murhan...

Hmm, vähän samaa aihepiiriä, vähän populistisemmin käsittelee uudempi Thirteen, joka myös oli mielestäni hieno elokuva.

No, 17-vuotiaana mun suosikkileffa oli Kuolleiden runoilijoiden seura. Se oikeastaan oli mulle jonkinlainen herätys..... johonkin. Sattumalta juuri samaan aikaan, kun se tuli TV:stä, olin lainannut yheltä tutulta Katen Hounds of Loven.
Siinä on mulle jotain omituisen taianomaista, kun kuuntelin Hello Earthia ja olin juuri katsonut tuon yllämainitun leffan... sitä kai voisi verrata uskoontulemiseen (ainakin mun kokemusten mukaan, vaikka en uskossa nyt olekaan) tai johonkin transsiin. Anyway, siitä lähtien tuo elokuva on ollut mulle se "paras"!


D

Katson hyvin vähän elokuvia, mutta jos ei kovin myöhään tule telkkarista, niin satun joskus katsomaan.
Mieleen on jääneet

Antaa hyvän kiertää
&
God Bless the Child.
Kaikki elokuvat ovat hyviä, missä on sanomaa..

Hei kivaa, elokuvia!

Dragon, mahtaisiko tuo mainitsemasi leffa kahdesta teini-ikäisestä tytöstä olla Peter Jacksonin Heavenly Creatures? Siinä kaksi ystävystä ajautuu hieman liikaa omiin maailmoihinsa ja sen seurauksena tappavat toisen äidin. Kate Winslet on toisessa pääosassa. Tuo on yksi suosikeistani.

Pan's Labyrinth on yksi vaikuttavimmista viime aikoina näkemistäni tekeleistä! En yleisesti ottaen tykkää väkivallalla mässäilystä (ellei sitten leffassa ole jotain muutakin ideaa), mutta tässä tapauksessa väkivaltaa ei mielestäni mitenkään ihannoida. Mikä kontrasti ns. reaalitodellisuuden ja fantasiamaailman välillä!! Jotenkin olen tykästynyt sellaisiin fiktiivisiin tuotteisiin, joissa näiden kahden tason välistä rajaa testataan... Se on Kiehtovaa!

Minullakin on viha-rakkaussuhden von Trierin kuviin. Olen nähnyt Dancer in the Darkin, Breaking the Wavesin ja Dogvillen. Jos pitäisi mainita ainoastaan yksi lempielokuva kaikista mahdollisista, varmaan valitsisin Dancer in the Darkin. Lohdullinen musikaalimaailma ja karu arki pidetään oikein hampaat irvessä niin totaalisen kaukana toisistaan hamaan loppuun asti, että joka katselukerralla kastuu pari nenäliinaa... ja Björk tietysti - ihan huippu. Toisaalta noita elokuvia katsellessa tekisi mieli vetää ohjaaja tilille... onkohan sillä ihan oikeasti kaikki kohdallaan...

Muita suosikkeja esimerkiksi:
Kolme väriä: Sininen ja Valkoinen
Henkien kätkemä ja Liikkuva linna
Truman Show
Tulennielijä
Virgin Suicides ja Lost in Translation
Orlando
Magnolia
Being John Malkovich, Tahraton mieli...
Amelie
Piano
Schindlerin lista
Kuolleiden runoilijoiden seura
Talvivieras
Jäämyrsky
Meri sisälläni
...

(Lisäksi olen ihan Taru sormusten herrasta -fani ja Monty Pythonkin uppoaa... )

Perla

Perla kirjoitti:
Dragon, mahtaisiko tuo mainitsemasi leffa kahdesta teini-ikäisestä tytöstä olla Peter Jacksonin Heavenly Creatures? Siinä kaksi ystävystä ajautuu hieman liikaa omiin maailmoihinsa ja sen seurauksena tappavat toisen äidin. Kate Winslet on toisessa pääosassa. Tuo on yksi suosikeistani.

Ei, ei se ole tuo leffa! Tämän nimi on "Fun" ja siinä on pääosassa mm. loistava Alicia Witt. Funissa tytöt päättävät yhtäkkiä tappaa mukavan naapurin mummon ja tarinaa itse asiassa kuvataan epäkronologisesti... välillä mustavalkoisena, välillä värillisenä.

No, Kieslowski on kans juu hyvä. En kyllä ikinä olis uskonu alkavani pitämään sen leffoista... näin Sinisen joskus melko teininä ekan kerran, enkä oikein ymmärtänyt sitä.. mutta kai tämä on sitten sitä tylsää aikuisuutta, kun alkaa tuollaiset hitaampitempoisemmatkin elokuvat kolahtamaan ja lujaa!

D