Light Princess voi olla yksi vaihtoehto, mutta eikö sen pitänyt ilmestyä vasta syksyllä 2009? Toivottavasti kuitenkaan kyse ei ole siitä, että dvd:n julkaisu lykättäisiin siihen asti. Tai sitten kyseessä voi olla Venuksen tyyppinen yllätyslevy. Oli miten oli, mielenkiintoinen uutinen kuitenkin.
Proamisesta sen verran, että Tori on sen verran vakiinnuttanut asemiaan että pääsee luultavasti tv-esiintymisiin ja haastatteluihin. Musiikkivideot yms promot maksaa aluksi levy-yhtiö, mutta promoamiseen käytetyt rahat peritään sitten artistilta takaisin, eli artisti jää ikään kuin velkaa levy-yhtiölle, jonka sitten maksaa levyn tuotosta. Myös Tori puhuu tästä Piece by piecessä.
Ihan kaikkea en muista levy-yhtiöiden käytännöistä, vaikka joskus niistä lueskelin. Esim.
täältä saa lisäinfoa. Tämä kohta taitaa liittyä parhaiten siihen mistä Torikin kirjassa puhuu:
13. Mitä tarkoittaa "recoupata", entä "break even"?
Recouppaaminen tarkoittaa sitä, että yhtiö kuittaa maksamansa kulut, esim. ennakot, kiertuetuet, videokulut jne. artistirojalteista. Se voi tapahtua kahdella tavalla. Hyväksyttävämpi tapa - jos sopimus kokonaisuutena on kohtuullinen - on se, että yhtiö kuittaa kuluja artistirojaltitililtä, jos myyntiä tulee ja rojaltia kertyy. Ei-hyväksyttävä tapa on se, että artisti joutuu maksamaan yhtiön maksamat kulut omasta pussistaan yhtiölle, jos myyntiä ja vastaavaa rojaltia ei kerry rojaltitilille tarpeeksi. Artistin velkaantuminen yhtiölle on yleensä pahin mahdollinen tilanne silmälläpitäen artistiuran jatkoa - siitä löytyy monia surullisia esimerkkejä. Englanninkielinen termiyhdistelmä recoupable, not returnable tarkoittaa ensin selitettyä (hyväksyttävämpää) vaihtoehtoa. Ei ole tavatonta, että varsinkin pienyhtiöt tarjoavat break-evenin saavuttamisen jälkeen 50 %:n rojaltia.
Break even on yleensä tietty myyntimäärä, jonka jälkeen sovitut yhtiön kulut katsotaan katetuiksi ja artistille aletaan maksaa sopimuksessa määriteltyä rojaltia. Break even -lausekkeet voivat sinänsä olla hyväksyttäviä ja artistin kannalta edullisiakin, jos määritelty break even -myynti ylitetään - mitä reilummin sen parempi - ja rojaltiprosentti on riittävän korkea. Break even -sopimuksessa pitää olla selvästi korkeampi rojaltiprosentti kuin perinteisemmän tyyppisessä sopimuksessa, jossa rojaltin maksaminen alkaa ensimmäisestä myydystä levystä.
Mielenkiintoinen näkökulma avautuu, kun otetaan huomioon, että hetkellä jolla break even saavutetaan, yhtiön taloudellinen riski on nolla, ja artisti on maksanut oman tuotantonsa. On hyödyllistä vertailla levy-yhtiön toimintaa rahalaitoksen toimintaan: Kuinka paljon rahaa olisi pitänyt lainata pankista, että olisi päästy samaan pisteeseen. Kun break even on saavutettu, levytyssopimuksessa luovutetut oikeudet jäävät yhtiölle, joka voi hyödyntää niitä yleensä ikuisesti. Kun pankille maksaa lainan takaisin, asia on sillä selvä ja oikeudet jäävät artistille.
Musiikkivideoita ei juuri missään televisiossa näe, joten niihin tuskin kannattaa nykyään hirveästi rahaa uhrata. Martianilla on joka tapauksessa mahdollisuus kuvata Torin live-esiintymisiä studiossa, mikä minun puolestani riittäisi musiikkivideoksi aivan hyvin.