Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Laitan tämän ihan omaan ketjuunsa nyt sitten.



Lontoo 10.9.2009

Menin konserttipaikalle suunnilleen ovien aukeamisen aikoihin. Ostin t-paidan (Sinful Attraction Tour), kiertueohjelman ja mukin.
Paikka oli ylhäällä parvella, kaukana mutta keskellä, joten näköala oli hyvä, varsinkin kun ihan edessä oleva paikka jäi tyhjäksi. Ainoa huono puoli oli se, että joittenkin kappaleiden aikaan valot kävivät suoraan silmiin, varsinkin Precious Thingsin aikaan piti pitää silmiä kiinni melkein koko ajan.
Lämppäri One eskimO oli mielestäni hyvä bändi, muutamasta kappaleesta pidin varsinkin.

Settilistojen perusteella osasin odottaa, että keikalla tulisi ainakin Give, CFG, Precious Things, SBV ja Big Wheel. Ne olivatkin molemmissa konserteissa samat kappaleet, muuten settilistat olivat ihan erilaiset. Koko keikan alku oli loistava: juuri ne kappaleet joita halusinkin kuulla, CALS, Space Dog, Pancake&Ohio, Icicle ja Carbon. Vaikka Pancaken oli kuullut jo Provinssissa, se oli kiva kuulla uudestaan Ohio-bridgen kanssa. Tosin tämä versio ei ollut niin hyvä kuin San Antoniossa 2003 (löytyy Youtubesta). Carbonin jälkeen Concertina ja Jamaica Inn olivat vähän turhan rauhallisia ja konsertista tuntui loppuvan puhti.

Soolo-osuus oli aika standardi, mutta oli kiva kuulla Cooling ja Winter. Winterin aikana tosin ajattelin, että onpas tämä nyt hidas versio... Molemmat kappaleet saivat kuitenkin todella isot aplodit, toisin kuin esim. Pancake&Ohio, josta vaikutti etteivät ihmiset ihan tienneet mistä siinä oli kyse. Coolingin aikana parvella kauempana oikealla meluttiin, luin myöhemmin toiselta foorumilta että joku oli hermostunut biisin aikana mukana laulaneille ja huutanut ”I paid to hear Tori singing, not you”.

Soolo-osuuden jälkeen meno jatkui rauhallisena, myös Bliss oli rauhallisempi versio kuin Provinssissa. Olisin mielummin kuullut jonkun kappaleen jota en aikasemmin ollut kuullut.

Ennen encorea näin kun hammondin tilalle tuotiin uudestaan koskettimet ja aavistelin jo siinä vaiheessa että seuraavana tulisi Raspberry Swirl. Ja olin oikeassa! Yes!

Big Wheelin mokaus oli todella hauska. Tori aloitti laskemisen ”give me eight... give me eight”, lopetti ja esitti lyhyen impron siitä miten ei osaa laskea, aloitti uudestaan ”give me eight...” mutta unohti missä kohdassa piti jatkaa. Yleisö oli tässä vaiheessa ihan villinä. Kolmannella kerralla Tori lopulta osasi laskea oikein ja lauloi jossain välissä vielä ”don’t you throw that math on me”.

Minkäköhän kappaleen aikaan tämä kuva oli... jossain konsertin alkupuolella kuitenkin.


Winter:



Lontoo 11.9.2009

Perjantaina oli kuulemma M&G, ainakin olen nähnyt kuvia siitä. En itse ollut paikalla kun olin koko päivän museossa niin kuin vähän olin arvellutkin.

Paikka oli edessä oikealla, 7. rivi. Tori tuntui olevan ihan nenän edessä, vaikka jälkikäteen ajatellen ei sittenkään. En vain aikaisemmin ole ollut noin edessä konsertissa. Kun Tori tuli lavalle ajattelin vain "tuossa se nyt sitten on".

Lisää sellaisia kappaleita, jotka olin ehdottomasti halunnut kuulla: Hotel ja BFH. Myös Virginia, PTDO ja WTE oli kiva kuulla, WTE sai suuret aplodit yleisöltä. Jostain syystä en millään voinut konsertin jälkeen muistaa Little Amsterdamia, muistin sen vasta kun kotiin tultua tarkistin netistä settilistan. Torstailta muistin settilistan järjestyksenkin, mutta perjantaina varmaan nautin enemmän konsertista enkä ajatellut niin paljon settilistaa. TPOOK oli ainoa sellainen kappale, josta en olisi välittänyt, mutta itse asiassa se kuulosti bändin kanssa yllättävän hyvältä.

Soolo-osuus oli ihana, Mr Zebra oli hauska, Not the Red Baron oli ihana kuulla ja Ophelia oli myös nätti. Torstain soolokappaleiden tavanomaisuus ei haitannut lainkaan tämän jälkeen.

Pelkäsin ettei Sirenia tulisi, kun se yleensä on soitettu konsertin alkupuolella. Ajattelin niin jossain soolo-osuuden aikana, joten oli iloinen yllätys kuitenkin saada se. Ja sain kuin sainkin kuulla Fast Horsen!

Precious Thingsin otin videolle. Olisin voinut ottaa muitakin, mutta oli vasta ostanut kameran varta vasten tätä matkaa varten enkä ollut ihan varma miten se toimisi, miten kauan akku kestäisi ja miten paljon muistikortille mahtuisi (varsinkin kun museosta tuli otettua lähemmäs 600 kuvaa). PT:ssä Tori jäi toistamaan ”you’re really an ugly girl” –kohtaa pitemmäksi aikaa ja improvisoi pianolla vähän jossain kohdassa.

Stage rush tapahtui jo SVB:n aikana, enkä päässyt siihen mukaan kun kummaltakaan puolelta ihmiset ei lähteneet siihen. Jäin sitten paikalleni seisomaan, kun en olisi kuitenkaan päässyt lähemmäksikään. Encoressa Big Wheel jälleen ja TIYH, mikä oli kiva lopetus. Taputin käsiäni koko ajan niin että satutin ne, oli vähän vaikea nukkua seuraavana yönä...

Otin enemmän kuvia kuin torstaina, mutta osa niistä on hirveän suttuisia. Varsinkin CFG:n aikana otetut kuvat, kun Tori liikkui koko ajan...
Give:



Not the Red Baron:

Tällä käyttäjältä löytyy video kaikista torstain kappaleista: http://www.youtube.com/user/strongblackwine
Tässä Big Wheel / I Can't Count impro:

Lisään nyt tähän perään linkit omiin kuviini Birminghamista sekä molemmilta Lontoon keikoilta;

http://s1009.photobucket.com/albums/af2 ... irmingham/

http://s1009.photobucket.com/albums/af2 ... ondon%201/

http://s1009.photobucket.com/albums/af2 ... ondon%202/


Satuitko Lilith muuten olemaan yksin liikenteessä?

Vau, olit päässyt todella hyville paikoille.

Yksin olin liikkeellä. Harmittaa ettei ollut aikaa olla pidempään Lontoossa, olisi ollut kiva katsella vähän enemmän ympärilleen kun sääkin oli nyt noin hyvä. Ensi kerralla sitten, jos vaikka lähtisi katsomaan Light Princessiä.

Ihan hyvät paikat kyllä oli mutta kameran hyvällä zoomilla taisi olla osuutta asiaan. Hieman säikähdin ekalla Lontoon keikalla kun järkkä tuli ja osoitti taskulampulla kameraani. Onneksi kuitenkin sitten nyökkäsi hyväksyvästi, "puolijärkkäri", huh!

Sillä kyselin kun törmäsin Junen lisäksi muihinkin Suomalaisiin, sattuivat vielä samalle paluulennolle. Nyt sitten vaivaa että ketähän ko henkilöt oli

Mahtavia keikkoja molemmat Lontoon vedot! Tässä omaa tekstimuotoista reportaasiani, laitan kuvia myöhemmin erikseen kunhan ehdin niitä vähän muokkailla pienemmäksi ja muutenkin siedettävämpään kuntoon. Eivät kyllä vedä noille Hoochien kuville vertoja alkuunkaan vaikka kuinka photoshoppailisi

To 10.9.
Pääsin aloittamaan keikan ennakkofiilistelemisen jo aamulla koneessa, kun Heathrow'n ruuhkan takia saatiin taas lennellä oikein pidemmän kaavan mukaan ympyrää kaupungin yllä... Siinä ehti muutamankin kerran kuunnella Welcome to Englandin samalla kuin katseli aamuaurinkoista Lontoota yläilmoista käsin. Se aurinkokin tosiaan oli siellä ihan kiltisti jo odottamassa, ei tarvinnut viedä omaa mukana. Päivän vietin kauppoja kierrellen, ja illalla sitten pikku lepo- ja ruokatauon jälkeen kohti Hammersmithiä. Keikkapaikalla olin vissiin joskus seiskan jälkeen. Pitkän jahkailun jälkeen päädyin ostamaan mukin ja kiertueohjelman. Paidoissa ei oikein ollut mitään "pakko saada" -mallia, ja muutenkin oon huomannut että bändipaitoja tulee pidettyä niin harvoin että ne lähinnä jäävät vain kaapintäytteeksi. One eskimO oli jo lavalla kun tulin paikalleni, ja vaikka usein lämppärit ovat keikoilla vain välttämätön paha, niin näistä hepuista kyllä huomasin ihan tykkääväni.

Tällä ekalla keikalla olin siis permannon rivillä U eli aika takana, ja vieläpä melkein reunassa. Vähän pelotti etukäteen, että mitenhän surkea paikka se on, mutta itse asiassa yllätyin iloisesti: ihan hyvin sekä näkyi että kuului sinnekin asti (paitsi että Jon jäi kokonaan piiloon). Vertailun vuoksi: ADP-kiertueella Berliinissä olin jossain kuudennen rivin paikkeilla, mutta nyt näkymät lavalle olivat oikeastaan paremmat: siellä kaikki permantopaikat olivat samassa tasossa, kun taas täällä oltiin nousevassa katsomossa.

Lueskelin eilen ulkomaisten foorumien ketjuja tästä keikasta, ja vaikutti siltä ettei torstain keikan settiä yleisen mielipiteen mukaan ole pidetty mitenkään kovin erityisenä. Mulle se sen sijaan oli ihan täydellinen: olin ollut yhtä mittaa hereillä keskiviikkoaamusta asti (mitä nyt torkahdellut vähän bussissa ja koneessa, mutta en ikinä osaa kulkuvälineissä kunnolla nukkua), ja sen takia olin enemmän kuin tyytyväinen, että saatiin aika rokkaava ja kirjaimellisesti hereillä pitävä setti. Alkupuolen suhteen komppailen Lilithiä, biisit olivat kuin suoraan omalta joulupukin toivelahjalistaltani. Space Dog, CALS, Pancake (w/ Ohio), Icicle, Carbon - ja myös Concertina vaikka moni tuntuu olevan eri mieltä. Höh, mulle kyllä toimi. "Too far, too far" -kohta oli paikan päällä kuultuna jotenkin aivan käsittämättömän raskas, siis hyvässä mielessä. Jamaica Innistä en levyllä välitä pätkääkään, mutta livenä toimi ihan mukavasti. Ja huonompiakin vaihtoehtoja Beekeeperiltä olisi löytynyt, joten ei valittamista. Vakiobiisit olivat hyviä myös. Cornflake Girl on kyllä uskomaton tapaus, sitä on tullut kuunneltua/kuultua hirvittävän paljon, mutta ei se vaan ikinä kulu.

Lizard Lounge oli keikkojen vakionaamoille varmasti tylsää kauraa, mutta itse olin onneni kukkuloilla. Cooling (vieläpä Brambleseilla varustettuna) ja Winter ovat molemmat mulle tosi henkilökohtaisia ja tärkeitä biisejä, ja LL:n jälkeen saikin pyyhkiä silmäkulmia. (Oliko muuten torstain keikalla LL-logoa taustakankaalla ollenkaan, vai eikö se vaan näkynyt kunnolla siihen katsomon nurkkaan missä itse olin?)

Jälkipuolisko sitten... Lady in Blue oli kiva kuulla, vaikka se ei tosin ehkä aivan vastannutkaan (liiankin korkeita?) odotuksiani. Bliss toimi tosiaan räyhäkkäämpänä Pip-versiona paremmin, mutta oli se silti nytkin yksi parhaista biiseistä. Talula pääsi vähän yllättämään, ja hienoa oli kuulla sekin. PT oli valoshownsa kanssa yksi illan ehdottomista kohokohdista (tosin seuraavan illan keikalla vielä parempi), ja Strong Black Vine lunasti kyllä paikkansa pääsetin viimeisenä biisinä (tosin nyt taitaa olla siirtymässä vakioencoreksi).

Rokkaava keikka oli hyvä päättää Raspberry Swirliin ja Big Wheeliin. Noiden tahtiin olisi ollut kiva olla hytkymässä lavan edessä, mutta eipä sieltä peränurkasta oikein olisi ehtinyt mukaan stage rushiin. Big Wheelin mokaus "I can't count" -improineen oli kyllä legenda jo tapahtuessaan. Yleisö tosiaan suorastaan mylvi siinä vaiheessa kun Tori sössi sen toistamiseen. Priceless!

Oikeastaan ainoa valittamisen aihe (koskien molempia keikkoja) oli se yleisössä jatkuvasti tapahtunut eestaas ravaaminen. Joillakin se helvetin tuoppi ei saanut olla tyhjänä sekuntiakaan, vaan heti oli lähdettävä hakemaan täydennystä (ja/tai tekemään tyhjennystä ). Ja näiden kanssa samassa sarjassa ne, jotka juttelivat omiaan jos tuli joku vähänkin tuntemattomampi biisi (itse asiassa useimmiten just ne ihan samat henkilöt taisivat kuulua molempiin ryhmiin...). Argh. Ehkä se on sittenkin ihan hyvä, että Suomessa on useimmiten ne rajatut anniskelukarsinat ellei ole baarikeikka kyseessä - onpahan ainakin yksi ärsytyksen aihe vähemmän... Huomasin jollakin kv. foorumeista muutaman fanin kiroavan kolmea tyttöä jotka keikan puolivälissä olivat ilmestyneet jonnekin etummaisen katsomonosan tyhjille paikoille, ja taidan tietää keistä oli kysymys. Minusta pari riviä suoraan alaspäin oli keikan alkupuolen ajan juurikin 3 tytön porukka, jotka eivät keskittyneet kuuntelemiseen hetkeäkään, vaan joko istuivat näyttäen tylsistyneiltä tai lörpöttelivät keskenään - ja lähes koko ajan joku porukasta oli hakemassa juomapuoleen täydennystä. Yhdessä vaiheessa yksi tuli vessasta(?), sanoi jotain toisille, ja saman tien koko konkkaronkka lähti loikkimaan alaspäin ja olin näkevinäni että menivät jonnekin 3.-5. rivin tienoille oleville tyhjille paikoille.


Pe 11.9.
Perjantaina aamupäivällä jatkoin Visa-parkani vinguttamista ja iltapäivällä menin joenrantakävelylle - jonka aikana pääsin mm. todistamaan aitiopaikalta Thamesiin tippuneen/hypänneen naisen kiskomista pelastuslaitoksen veneeseen - ja vietin pienen ikuisuuden South Bank Book Marketin myyntipöytien äärellä, josta tosin loppujen lopuksi en ostanut yhtään mitään; monta ostoslistallani olevaa kirjaa tuli kyllä vastaan, mutta nuhjuisiksi pokkareiksi suurin osa oli aika ylihinnoiteltuja. (Haha, itse asiassa yksi ensimmäisistä kirjoista joka näkökenttääni osui, oli Jamaica Inn. )

Keikkapaikalle menin suurin piirtein samoihin aikoihin kuin torstainakin. Mitään ei enää ollut tarkoitus ostaa, mutta jostain syystä You Better Bring Your Own Sun -kangaskassi alkoi houkuttaa liikaa, vaikka omistan kangaskasseja ihan liian monta jo valmiiksikin. Tällä kertaa näin One eskimOnkin kokonaan, ja huomasin tykkääväni bändistä vielä eilistä enemmän. Laitoinkin kotiin tultuani niiden tulevan levyn heti tilaukseen.

Paikka oli tällä kertaa N-rivillä, keskimmäisessä blokissa. Loistava paikka, vaikka tokihan sitä olisi lähempänäkin oleva paikka kelvannut. Settilista oli tälläkin kertaa mahtava. Body and Soul oli mukava kuulla, ja Little Amsterdam - joka ei levyllä ole ikinä kuulunut suosikkeihini - oli livenä aivan loistava. Ja seuraavana tullut Hotel räjäytti pankin; yksi niistä biiseistä, jotka olen aina halunnut kuulla livenä. TPOOK oli vähän turha, mutta kaipa siellä Briteissä piti sitten knickers-biisi soittaa... PTDO on yksi Pele-suosikeistani, ja oli mukava kuulla sekin, vaikka jotenkin se ei ihan tuntunut lähtevän niin hyvin kuin olisi voinut. Olisin vähän pettynyt jos WTE ei olisi tullut kummallakaan Lontoon keikalla, ja tulihan se sieltä. Sitten taas yksi pankinräjäytys, kun Virginia lähti soimaan. Bells for Heristäkään ei valittamista, vaikka toisaalta olisinkin voinut vaihtaa sen johonkin sellaiseen, jota en ollut ennen livenä kuullut.

Sitten taas sarjassamme pankinräjäytykset: Mr. Zebra!! Tuli täysin puun takaa ja oli aivan mahtava aloitus LL:lle. Ja tajunnanräjäytys jatkui: Not the Red Baron! NTRB on itselleni siitä kummallinen, että jotenkin se aina Peleä kokonaan kuunnellessa hukkuu muiden biisien sekaan, mutta erikseen kuunneltuna yksi Torin ehdottomia helmiä. Ja tämä Lontoon versio... aaah! Ophelia jatkoi sitten vielä loistavuusputkea. Huh mikä LL!

1000 Oceans oli TPOOK:n ohella sellainen biisi, jota ilmankin olisin pärjännyt. Ei vaan oikein napannut. Marys oli TBK-asteikolla tosi hyvä, yllätti iloisesti (kuten ehkä huomaa, niin mulla on negatiivinen ennakkoasenne kaikkea Beekeeper-matskua kohtaan ). Siren oli myös niitä biisejä, jotka olin kuullut ADP-kiertueellakin, mutta se kyllä kelpaa milloin vaan. Ja tulihan se Fast Horsekin sieltä, vaikka ei ehkä livenä toiminutkaan ihan niin hyvin kuin toivoin. Sitten taas pankinräjäytysosastolle... Perjantain Precious Things veti sanattomaksi ugly girl -improiluineen. Kylmät väreet!

Heti Strong Black Vinen alussa nousi eturivissä muutama tyyppi seisomaan, mistä lähti välittömästi ketjureaktio liikkeelle ja stage rush tapahtui vähän etuajassa. Itse olin keskiblokissa oman rivini toiseksi reunimmaisella paikalla, joten huikkasin vaan salamannopeat sorryt käytäväpaikalla istuneelle hepulle ja puikahdin käytävälle. Pääsin lavan eteen just sopivasti niin, että mahduin vielä ekan istuinrivin ja lavan väliin suoraan Torin eteen. Wohoo! Strong Black Vinen motherfucker-kohdan aikana siitä lavan edessä heilumisesta tuli vahvat flashbackit edellisen kiertueen Berliinin keikan Waitressin hang ten -kohtaan. Yhtä hikinen tunnelma.

Tori oli oppinut laskemaankin sitten edellisen illan, ja Big Wheelistä selvittiin ilman kommelluksia. Torstain keikan RS/BW-encore miellytti ehkä vähän enemmän kuin nyt kuultu BW/TIYH-kombo, mutta hyvin TIYH:kin toimi lopetusbiisinä. Olipahan ainakin vähän erilainen lopetus keikalle torstain Big Wheel -hullunmyllyyn verrattuna...

Keikan jälkeen törmätiin sitten tosiaan Hoochien kanssa - missäpä muuallakaan kuin vessajonossa.

Hoochie: en tavannut ketään suomalaisia matkalla. Itse lensin Blue1:lla, torstaina Lontooseen ja lauantaina takaisin.

June kirjoitti:One eskimO oli jo lavalla kun tulin paikalleni, ja vaikka usein lämppärit ovat keikoilla vain välttämätön paha, niin näistä hepuista kyllä huomasin ihan tykkääväni.

One eskimO oli kyllä yllättävän hyvä. Pitäisi varmaan itsekin tilata levy. Tästä kappaleesta varsinkin pidin: http://www.youtube.com/watch?v=V8HjjcJVZ18 Torstaina katsoin eniten laulajaa, jonka jatkuva hytkyminen häiritsi, mutta perjantaina olin sitten melkein rumpalin kohdalla ja keskityin rumputyöskentelyn seuraamiseen.

June kirjoitti:Lueskelin eilen ulkomaisten foorumien ketjuja tästä keikasta, ja vaikutti siltä ettei torstain keikan settiä yleisen mielipiteen mukaan ole pidetty mitenkään kovin erityisenä. Mulle se sen sijaan oli ihan täydellinen:

Torstain setti oli minustakin hyvä, mutta en tiedä miten paljon siihen vaikuttaa se ettei Toria ole paljon livenä nähnyt eikä voi siten verrata muihin konsertteihin. En oikein osaa päättää pidinkö torstaista vai perjantaista konserttina enemmän, mutta perjantaina paikka oli parempi, joten siinä mielessä kokemuksena upeampi.

June kirjoitti:Vakiobiisit olivat hyviä myös. Cornflake Girl on kyllä uskomaton tapaus, sitä on tullut kuunneltua/kuultua hirvittävän paljon, mutta ei se vaan ikinä kulu.

Samaa mieltä! CFG:iin ja PT:iin en ole vielä kyllästynyt.

June kirjoitti:Lizard Lounge oli keikkojen vakionaamoille varmasti tylsää kauraa, mutta itse olin onneni kukkuloilla. Cooling (vieläpä Brambleseilla varustettuna) ja Winter ovat molemmat mulle tosi henkilökohtaisia ja tärkeitä biisejä, ja LL:n jälkeen saikin pyyhkiä silmäkulmia. (Oliko muuten torstain keikalla LL-logoa taustakankaalla ollenkaan, vai eikö se vaan näkynyt kunnolla siihen katsomon nurkkaan missä itse olin?)

Ei ainakaan tuossa Winterin aikana ottamassani kuvassa näy. En ajatellut asiaa torstaina, mutta perjantaina huomasin logon ja ihmettelin kun en muistanut torstaina nähneeni sitä.

June kirjoitti:PT oli valoshownsa kanssa yksi illan ehdottomista kohokohdista (tosin seuraavan illan keikalla vielä parempi)

Harmittavasti en muista torstailta PT:stä muuta kuin sen että että valoshow'n takia en voinut katsoa. Istuin juuri niin keskellä että valot osuivat muutaman sekunnin välein suoraan silmiin. Jonkin muunkin kappaleen aikana oli sama ongelma, ei tosin ihan niin pahasti. Perjantaina istuin onneksi sen verran sivummassa ettei tuota ongelmaa ollut. Perjantain PT oli tosiaan parempi, hassua vain että päätin videoida sen ja sitten se kesti ja kesti niin että kädet alkoivat väsyä... Olisin nauttinut enemmän jos en olisi videoinut, mutta toisaalta nyt on konkreettinen todiste että se on tullut nähtyä ihan paikan päällä.

June kirjoitti:Oikeastaan ainoa valittamisen aihe (koskien molempia keikkoja) oli se yleisössä jatkuvasti tapahtunut eestaas ravaaminen. Joillakin se helvetin tuoppi ei saanut olla tyhjänä sekuntiakaan, vaan heti oli lähdettävä hakemaan täydennystä (ja/tai tekemään tyhjennystä ). Ja näiden kanssa samassa sarjassa ne, jotka juttelivat omiaan jos tuli joku vähänkin tuntemattomampi biisi (itse asiassa useimmiten just ne ihan samat henkilöt taisivat kuulua molempiin ryhmiin...). Argh. Ehkä se on sittenkin ihan hyvä, että Suomessa on useimmiten ne rajatut anniskelukarsinat ellei ole baarikeikka kyseessä - onpahan ainakin yksi ärsytyksen aihe vähemmän...

Itselläni kävi hyvä onni eikä viereen tai suoraan eteen sattunut kumpanakaan päivänä juomanhakijoita tai puhujia. Jossain kauempana edessä niitä näkyi varsinkin torstaina, mutta ei häiritsevässä määrin. Eniten häiritsi Coolingin aikana tapahtunut välikohtaus. Ärsyttävä ilmiö, että monen ihmisen keikka menee piloille muutaman takia.

June! Oli hauska tavata, olin ehkä hieman riehakkaalla tuulella, toivottavasti et antanut sen häiritä Itse nappasimme jo ennen keikkaa baarista pari pulloa mukaan ettei tarvinnut ravailla Ja onneksi ei tosiaan Lontoossa sattunut lähelleni mitään häiriköitä. Birminghamissa kyllä, pari päätä viskovaa ja parempia paikkoja kyttäävää vakkaria, juurikin samaa porukkaa joka Lontoossa livahti sinne eteen. Ja joku ihana sävelkuuro herrasmies joka päätti sitten laulaa läpi COMT:n aivan takanani
Lontoon keikat olivat kyllä mahtavia, itselleni kohokohtia olivat torstailta Spacedog-Pancake-Icicle, LL sekä RS. Perjantaina pankin räjäyttivät B&S, Little Amsterdam, PTDO, LL taas ja Siren.
Sain muuten torstain Big Wheelin videolle! Ja myös perjantain encoret. Täytyypä laittaa ne nettiin kunhan ensin olen niitä vähän muokkaillut.

Hoochie Woman kirjoitti:Oli hauska tavata, olin ehkä hieman riehakkaalla tuulella, toivottavasti et antanut sen häiritä

Heh, no problemo, et sä nyt minusta mitenkään kummallisesti käyttäytynyt

Lilith kirjoitti:Torstaina katsoin eniten laulajaa, jonka jatkuva hytkyminen häiritsi, mutta perjantaina olin sitten melkein rumpalin kohdalla ja keskityin rumputyöskentelyn seuraamiseen.

Joo, se hytkyminen oli kyllä rasittavaa. Tosin perjantaina en enää jaksanut ärsyyntyä, vaikka laulajaan mulla silloinkin oli parhaat näkymät.

Lilith kirjoitti:Itselläni kävi hyvä onni eikä viereen tai suoraan eteen sattunut kumpanakaan päivänä juomanhakijoita tai puhujia. Jossain kauempana edessä niitä näkyi varsinkin torstaina, mutta ei häiritsevässä määrin.

Mullakaan ei onneksi ihan välittömästi eteen tai samalle riville osunut pahimpia ramppaajia (apua, nyt tulee jo Kummelit mieleen: joko mennään ulos tai pysytään sisällä, mutta ei rampata ), mutta varsinkin ekana iltana häiritsi jo sekin, kun sieltä takaa näki niin selvästi miten permannolla oli ihan koko ajan hirveä kansainvaellus käynnissä.

Mutta niin... niitä kuvia. Torstailta tuli vain huonoja, kun olin niin kaukana, mutta perjantain kuvista muutama onnistui paremmin kuin oletin.

Torstai:



Perjantai:

Upeita kuvia.. mahtaa olla hyvä kamera Ja hyvä paikka.. en tiedä miten itse uskallan Varsovassa kuvia otella.. Luulis et Lontoossa olis turvasysteemit paljon tiukemmat..

Olipa mukava lukea konserttikokemuksia - hienoa, että jaksoitte kirjoitella noinkin perusteellisesti! Tuli niin nostalgisesti mieleen se edellisen kiertueen Hammersmithin keikka, jonne pääsin. Ja tosiaan, silloinkin meni yli ymmärryksen ne tyypit, jotka ramppas edestakaisin ja keskittyi turinoimaan muuta. Miks vaivautua paikalle ja maksaa suolainen hinta lipusta, jos ei meinaa nauttia konsertista? Lähipubissa pääsis halvemmalla...

Ja Mr. Zebra & Not the Red Baron... voi ei. Huokaus. Elämä ei oo reilua.

Jos en olis täällä ettään perällä, niin suuntaisin Varsovaan - Sala Kongresowa on muutenkin jännä paikka, ja sitten vielä Tori siellä konsertoimassa!

Kiitos selostuksista! Kun ei päässyt itse paikalle, oli kuitenkin kiva lukea kokemuksia täältä ja eläytyä! Lontoo... Se on mulle niin rakas paikka.