Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Kokeillaanpas tätä äänestystoimintoa.

Kysymys on siis yksinkertainen (no teoriassa ainakin ): Mikä on paras Torin levynkansi?

Little Earthquakes:


Under the Pink:


Boys for Pele:


From the Choirgirl Hotel:


To Venus and Back:


Strange Little Girls: I Don't Like Mondays:


Strange Little Girls: Happiness is a Warm Gun:


Stange Little Girls: Raining Blood:


Strange little Girls: Strange Little Girl:


Strange Little Girls: Time:


Scarlet's Walk:


Tales of a Librarian:


The Beekeeper:


American Doll Posse:




Oma ääneni menee FTCH:lle. Valitsin levyn aikoinaan kirjastosta osittain juuri sen kannen takia. Kuva on kuin toisesta maailmasta ja sopii täydellisesti levyn sisältöön.
Myös UTP:n kansi sopii sisältöönsä, levy kuulostaa samalla tavalla jäänkirkkaalta kuin miltä kansi näyttää. TBK:n kansi taas... .

Choirgirlille meni täältäkin ääni. Pele oli toinen varteenotettava vaihtoehto, ja LE on jollakin tavalla tosi sympaattinen. Mutta loppujen lopuksi aika selvä peli kyllä... Choirgirlin koko kansivihkonen on yksi suosikkejani kaikista omistamistani levyistä.

Melkeinpä meinasin tuon choirgirlin myös valita, mutta kyllä se ääni sitten meni Pelelle! Siinä on jotain sellasta raakaa voimaa!

Ja se vihkonen on kans kivasti suunniteltu, kauniita kuvia ja teksti hyvin sinne upotettu sekaan.

Chorgirlissä kyllä kans upeat ne sisukset...

D

Mulla kuvallinen ääni meni Choirgirlille, vaikka musiikillisesti Pele on mielestäni ylitse muiden

Ehdottomasti From the Choirgirl Hotel Se on siis aivan upea se koko vihkonen. Jotenkin todella synkkä ja surullinen maailma..

Choirgirl, choirgirl, choirgirl.
Kyllä se kansi vaan osaa olla hiano.
Myös ADP on kiva, sekä musiikiltaan että kanneltaan. Mutta on niin.. kauniin synkkä tuo FTCH, vaikka henkilökohtaisesti en niin synkästä pidäkään.

from the choirgirl hotel-kannet ovat kyllä minunkin mielestäni onnistuneimmat.

Kansilehtisen valokuvat ovat onnistuneita kaikilla tasoilla: ne on toteutettu erikoisella tekniikalla, joka palvelee asiaansa: painostavan tunnelman välittämistä. Pidän myös käsinpiirretystä kartasta, joka johdattaa hienosti laulujen maisemiin.

From the Choirgirl Hotel. Mytta Pink ja Scarlet tulevat heti jäljessä. Pink on mielettömän tyylikäs, niin hillitty. Toisin kuin levyn sisältö, joka on kaikkea muuta kuin hillittyä. Toisaalta tykkäsin Scarlet's Walkin artworkista myös kovasti. Visuaalisesti tukee levyn tarinaa tosi hyvin.

ehdottomasti FTCH! Rumin ehdottomasti TBK

Tiukkaa tekee FTCH:n ja Pelen välillä, mutta Pelelle nyt ääneni pistin. Se on retee. Kansivihon palava piano ja klassikko possunimetys-kuva.

Damnit, en vielä vastaa mitään, koska en yksinkertaisesti osaa päättää Choirgirlin, Pelen ja Scarletin välillä. Yleensä tälläisessä tilanteessa äänestän vähiten äänestettyä vaihtoehtoa suosikeistani... mutta tuumin hetken

*Muokkaus* Okei, Scarlet sai ääneni. Koko artwork on niin kaunista, haikeata ja täysin albumiin niin teemallisesti kuin äänimaailmallisesti sopivaa. Jotenkin iskenyt koko kesän ajan tuo Scarlet's Walkin "imago".

BloodSport kirjoitti:*Muokkaus* Okei, Scarlet sai ääneni. Koko artwork on niin kaunista, haikeata ja täysin albumiin niin teemallisesti kuin äänimaailmallisesti sopivaa. Jotenkin iskenyt koko kesän ajan tuo Scarlet's Walkin "imago".

Kiva että tulee hajontaa äänestystuloksiin. Vaikka itse kannatankin FTCH:ia, sen ylivoimainen johtoasema on vähän tylsää. Ja Scarletin kansi on kyllä myös nätti. Pitikin mennä pyytämään sitä joululahjaksi, äiti ei tietenkään osannut ostaa kallimpaa versiota .

Oma ääni meni Under The Pinkille. Jo kantena jotenkin todella hieno, mutta kun levy taitaa minulle olla vielä se tärkeinkin Torilta, niin päädyin tuohon, vaikka esim. FTCH:a ja Peleäkin harkitsin.

Olen yrittänyt koko päivän valita Little Earthquakesin ja Boys for Pelen väliltä. Tuijottelin niitä sitten vähän aikaa ja Little Eartquakes vei voiton. Se on koruttoman kaunis ja jotenkin herkkä. Kansikuva on yksi upeimmista kuvista joita olen koskaan nähnyt. Rakastan myös tapaa, jolla tekstit on sinne laitettu.

En osaa pukea Boyd for Pelen kuvia sanoiksi, joten sanon vaan että ne on raadollisempia. Olenko jotenkin yksinkertainen, mutta en vain tajua niitä kämmeniä ja sitä nenää mökin ikkunassa?

Hassua, itse en ole koskaan oikein lämmennyt Fron the Choirgirl Hotellille. Ties kuinka monta kertaa olen kironnut sitä, kuinka vaikea sieltä on löytää etsimänsä laulun sanoja

Niin, ne sanat on kyllä pistetty aika hassusti, muttei se ainakaan minua niin hirveästi haittaa. Ja se kartta on aivan mahtava . En aikaisemmin huomannut että siinä lukee RIP ennen kuin joku huomautti ja nyt sen näkee ihan selvästi .