AMERICAN DOLL POSSE

[Perla]

Ja paranee vaan vanhetessaan tuo levy. Nyt parasta ovat oikeastaan My Posse Can Do ja Beauty of Speed. Posse-biisi iski kyllä jo silloin Lontoon keikalla, mutta nyt olen ihastunut myös tuohon levyversioon. Mielestäni paras noista ADP:n ylimääräisistä kappaleista, vai voisikohan niitä vielä b-puoliksi sanoa. Beauty of Speedissä on jännä tunnelma, samalla voimakas ja ilmava. Torin ääni on siinä todella kaunis.

[Fastgirl]

Tämähän oli siis toinen levy, jonka Torilta kuulin, sitä ennen olin kalunnut Little Earthquakesin läpikotaisin. Jostain syystä ADP on kuitenkin jäänyt kovin etäiseksi. Aluksi kuuntelin sitä melko paljon, mutta sitten se on jäänyt kokonaan lojumaan jonnekin. Ja tämä on itse asiassa ainoa Torin levy, jonka pituus häiritsee minua.

Posse on kyllä nerokas. Minulta ainakin liikeni sen vuoksi paljon lisämielenkiintoa levylle. Mutta jotenkin hassua lukea teidän lempibiisejänne ADP:ltä, ne kun sattuvat useimmiten ilmeisesti olemaan juuri ne joita minä en jostain syystä ole millään oppinut pitämään. No, kuten sanottu, kuuntelen tämän levyn biisejä muutenkin aika vähän, mutta lemppareitani ovat Beauty Of Speed, Girl Disappearing, Roosterspur Bridge, Father's Son ja Bouncing Off Clouds. Myös lyhyet biisit, erityisesti D&G ja Velvet ovat ihania, tietyllä tavalla harmi, että ne ovat niin lyhyitä vaikka tarkemmin ajatellen ne ovat kyllä tuollaisenaan kovin viehättäviä. Big Wheel ja Secret Spell ovat myös mukavia, hyväntuulisia kappaleita.
On outoa, että luulen aina tajunneeni jonkun nukeista täysin, mutta sitten jokin asia sekoittaa pakan. Siis kun jokaisella on kuitenkin jokin biisi josta pidän paljon. No, ei sillä että minun nyt olisi pakko löytää joku inhokki. Mutta oho, kaikki Clyden biisit kuuluvat lemppareihini. Häntä olenkin pitänyt jotenkin omimpanani.

Joka tapauksessa ADP ei pääse listani kärkeen, en tiedä mikä siinä oikein kiikastaa.

[Dragon]

Kas kas, vanha ketju herätetty henkiin, onpas kiva!

Justiinsa eilen kuuntelin ADP:tä, kun joku oli laittanut facebookiin linkin tämänvuotisesta Pariisin keikan Smokey Joesta ja se kuulosti niin hyvältä... itse asiassa paljon paremmalta, kuin ADP-kiertueen Smokey Joe. Huomasin, etten ollut kuitenkaan sitten ADP-tuulella. Joskus olen, nyt en ollutkaan. Jännä juttu, että jokin biisi, joka on mulle niiiiin tärkeä, kuten Dragon, ei joskus sytytä ollenkaan. Toisena päivänä se sitten taas vie ihan uusiin ulottuuvuuksiin.

Kyllä kokonaisuutena tykkään edelleen ADP:sta, ja sijoittuu melko kärkeen Torin levyjen listalla, jos mulla sellainen nyt olisi.. Jännä juttu kyllä se, että pituus häiritsee niin monia.. ilmeisesti ihmiset sitten keskimäärin kuuntelee levyjä putkeen enemmän kuin minä. Ehkä se häiritsisi muakin, jos ajattelisin, että nyt en keskity mihinkään muuhun kuin tähän levyyn. Jep, silloin se häiritsisi. Mutta nyt, kun vaikka ADP:n pistää soimaan samalla, kun tekee jotain muuta, esim. laittaa pyykkejä (tai surffaa netissä...), on vain hieno juttu, että se kestää ja kestää... Yllättyy iloisesti "ai niin, tässä on tämäKIN biisi" jne... sama pätee Beekeeperiin.

[Fastgirl]

Pariisissa Smokey Joe oli tosiaan aika hyvä, vaikka en biisistä muuten erityisesti ole pitänyt. Levyltä sitä ei ehkä ole niin hauska kuunnella.