Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Ajatukset tästä levystä tänne.

Muistatteko, kun tämä levy ilmestyi? Odotukset oli korkealla, ja niihin vastattiin.. ainakin osittain. No, joillekin se oli pettymys, joillekin ei. Ehkä vähän niin kuin Choirgirlinkin kohdalla, nyt huomattiin, että Tori on taas muuttunut. Kuka sitten tykkäsi muutoksesta mitäkin...

Mä kuuntelin kesällä tätä levyä aika paljon uudelleen. Pidän kyllä tästä. Se maistuu pikkaisen terrori-iskulle kyllä aina kun sitä kuuntelee..

Mutta löysin tältä levyltä helmen, joka on mielestäni aivan aliarvostettu! Tori ei juuri koskaan sitä laula, eikä monet siitä ikinä puhu: Sweet Sangria! Sehän on itse asiassa tosi hyvä biisi! Toinen saman tyyppinen aliarvostettu biisi Scarletilla on mielestäni Another Girl's Paradise.

Mutta; mun on pakko sanoa tämä Scarletia vastaan, että mun mielestä se levy on äänitetty huonosti. Tämä on ehkä vain mun mielipide, mutta sen levyn soundi on jotenkin... tunkkainen. Se kuulostaa siltä, että joku olisi unohtanut painaa hi-fi-nappulaa. Tai että bassot olisi jätetty päälle, mutta diskantti puuttuu. Jotenkin tukahdutettu. Muffled on kai ilmaisu englanniksi? Onko kukaan muu samaa mieltä? Mun mielestä tämä sama ongelma vaivaa osittain kaikkia Torin 2000-luvun levyjä. Eniten Scarletia ja Talesia. Eli onko kyse Epic/Sonysta?! ADP on ajoittain tunkkainen, mutta ei onneksi niin paljon, kuin aiemmat.

Anyway, nyt Scarletia kuunneltuani uudelleen (ja paljon) sieltä tosiaan nousivat esille nämä Sangria ja Paradise -biisit. Myös New York muistutti mua olemassaolostaan. Mrs. Jesusiin mulla on ollut aina ristiriitainen suhde. Kiva pikku biisi, mutta jotenkin... ei mun makuun. Ne huilut siinä kyllä on tosi harvinaista Toria ja sinänsä aarre!

Amber Waves sai ihan uusia ulottuvuuksia, kun kuulin sen livenä Hampurissa tänä vuonna... ahh! Virginia on mun suosikki tuolta levyltä. Tori esitti sen Perthin toisessa konsertissa eilen (vai oliko se tänään?)

Tykkään ihan hulluna myös Scarlet's Walk -biisistä! Pancake on aina ollut kiva, ja oli mahtavaa kuulla se Suomessa!

Sitten levyllä on kolmikko Strange - Carbon - Crazy. Ajattelen sitä aina kolmikkona. Kaikki tosi nättejä biisejä ja niissä on ihan oma tunnelmansa.

Gold Dust oli se eka, johon tartuin. Todella nätti. Harmittaa vaan, että se "Alfie Cries" -kohta on niin samanlainen kuin Purple People -biisi! Tämä on haitannut mua aina. Muuten Gold Dust on niin niin hieno...

No, tulipa purettua ainakin jonkin verran tuntemuksia tästä levystä.

Dragon

Scarletin suurin ongelma on mielestäni siinä, että se on ylipitkä. Sama ongelma on tosin kaikilla Torin uusimmilla levyillä. Lisäksi kappaleet muistuttavat toisiaan aika paljon, lähes kaikki kappaleet loppuvat samalla tavalla. Se voi tosin liittyä konseptiinkin ja on sellainen yhdistävä teema, mutta toisaalta se on ärsyttävää. Levyllä on niin paljon kappaleita, että se täytyy kuunnella uudestaan, ennen kuin voin kommentoida tarkemmin, mutta tässä nyt muutamia lemppareitani:

Strange ja Carbon ovat todella nättejä biisejä, mutta Crazystä en ole oppinut vielä pitämään. Pancake oli ihan hyvä, mutta vasta kun kuulin Pancake/Ohion Scarlet-kiertueelta, rakastuin siihen. Oli upeaa kuulla se Provinssissa, vaikka ilman Ohiota. Ja Gold Dust = .

Olen huomannut, että biisit loppuvat samalla tavalla. Varmaan siinä on jokin tarkoitus, tuskinpa on sattumaa...?

Ja sitten tuo pituus, se häiritsee tosiaan monia. Mua ei ollenkaan. Tykkään ihan hirveästi näistä pitkistä levyistä! Mua enemmänkin ärsyttää sellaiset kymmenen biisin levyt, jotka loppuu jo ennen kuin ehtii alkaakaan...

Muakaan ei niin haittaa ns ylipitkät levyt. Tekispä Happy semmoisen.. hehe.. Mut.. Scarlet:n biisit on suurimmalta osin todella poliittisia tai historiallisia. En ole niihin kaikkiin pystynyt millään tavalla samaistumaan koska en näe niissä mitään henk.koht. Esim Virginia on todella nätti biisi mutta sanallisesti ei oikein kerro mulle mitään. Mulle kun sanat on tärkeimmät kun itse melodia. Mutta löytyy Scarlet:ltakin upeita biisejä. Omat lempparit taitaa olla Strange, Crazy, Carbon, Another Girls Paradise, Gold Dust.. Mutta mistä esim juuri tuo Sweet Sangria kertoo?? Se on melodialtaan upea mutta ne sanat mietityttää..

Voisi muuten täällä miettiä tämän levyn biisien sanoituksia ja muiden biisien sanoituksia niiden omissa levyketjuissa.. Se ei olis sit niin sekavaa vai mitä?

Tanya

Ei pitkissä levyissä ole muuta vikaa kuin se, että niihin on hankala päätä sisälle ja muistaa kaikkia kappaleita. Ja yleensä sinne joukkoon sitten helpommin eksyy myös täytekappaleita. Scarletin kanssa niin ei ole, mutta toisaalta levy on hiukan tasapaksu.

Scarletin kappaleiden merkitystä mietittäessä Scarlet's walk biosta on apua. Tuon mukaan Sweet Sangria kertoo latinalaisamerikkalaisesta vallankumouksellisesta.

Tosiaan joskus on hankala samaistua noihin Torin kappaleisiin, jossa puhutaan amerikkalaisuudesta. Mutta kai niistä jotain yleismaailmallista voi löytää .

Lilith kirjoitti:Scarletin kappaleiden merkitystä mietittäessä Scarlet's walk biosta on apua. Tuon mukaan Sweet Sangria kertoo latinalaisamerikkalaisesta vallankumouksellisesta.

Kiitos paljon tästä linkistä! Scarlet tuntui aiemmin musiikillisesti kovin tasapaksulta, mutta nyt olen alkanut löytämään siitä ihan uudenlaisia sävyjä - kappaleetkin erottuu toisistaan ihan eri lailla. Ehkä tämän tekstin myötä voisi kokea saman heräämisen sanoituspuolellakin :b

Dragon kirjoitti:Sitten levyllä on kolmikko Strange - Carbon - Crazy. Ajattelen sitä aina kolmikkona.

Itse olen myös aina mieltänyt nuo kolme yhteen. Ja koska en pahemmin välitä Strangesta enkä Crazysta, ehkä juuri sen takia en ole koskaan erityisemmin ihastunut Carboniinkaan, vaikka moni siitä tuntuu pitävän.

Scarlet on selvästi niitä levyjä, jotka paranevat ajan kanssa. Aluksi en kauheasti tykännyt (tuntui liian tasapaksulta, niin kuin täällä on jo sanottukin), mutta kuuntelukertojen myötä se alkaa antaa itsestään enemmän. Ja tarinahan on tosi mielenkiintoinen - Scarletista saakin minusta huomattavasti enemmän irti, kun lueskelee myös "oheismateriaalia" kuten tuon Lilithin mainitseman bion, haastatteluja jne.

Itse tykkään levyn loppupuolesta (Pancakesta eteenpäin) tosi paljon. Alussakin on jokunen helmi, kuten A Sorta Fairytale, mutta huomaan kyllä kuunnellessani aina odottavani, että päästään sinne loppupuoliskolle.

Itse jakaisin Scarlet's Walkin suosiolla kahteen levyyn, siten että ensimmäinen puolisko loppuisi Your Cloudiin ja toinen alkaisi tyylikkäästi Pancakella. Tätä pohtiessa huomasin samalla, että loppuosa tosiaan on huomattavasti parempi, ehkä myös musiikillisesti vähän vaihtelevampi.

Ensimmäisistä kymmenestä kappaleesta ainostaan A Sorta Fairytale ja Sweet Sangria kuuluvat omiin suosikeihin, mutta viimeiset kahdeksan toimivat saumattomana kokonaisuutena lähes täydellisesti. Alkupuolella osa kappaleista vaan edelleenkin tekisi mieli hypätä yli (esim. Your Cloud).

Pancake, I Can't See New York ja Gold Dust ovat ne eniten täydellisyyttä hipovat biisit omasta mielestäni.

Mitä tulee tuohon aiemmin mainittuun "tunkkaiseen" soundiin, minusta se vain sopii tälle levylle. Tunnelma kun on muutenkin muita levyjä maanläheisempi ja luonnollisempi. Ehkä myös jollain positiivisella tavalla amerikkalainen, tiettyä folk/country-henkeä on selvästi kuultavissa.

Toisella foorumilla mainittiin tällainen sivu, joten ajattelin mainostaa sitä täälläkin. Todella kattava tietopaketti Scarlet's Walkista sekä Torin sanoin että sivuston pitäjän kommentaarein.

http://scarletswalk.moonfruit.com/

Olen aina pitänyt kovasti Scarlet's Walkista ja usein olen sanonut sitä myös lempilevykseni. En kuitenkaan pidä läheskään kaikista biiseistä, mutta tältä ainakin löytyvät ne suurimmat suosikkini, I Can't See New York ja Gold Dust.

On muuten totta, että jälkipuolisko on paljon parempi! Alussa on Amber Waves ja a sorta fairytale, jotka ovat hyviä, Carbon on hyvä, mutta Sweet Sangriasta lähtien pidän kovasti kaikista paisti Mrs. Jesusista. Sitten se on aina niin, että aika harvoin kuuntelen sitä Carbonia, koska se on ikään kuin yksittäinen biisi siinä keskellä ja sitä suraava Crazy on minulle lähes sietämätön - mikä on hyvin harvinaista!