Black-Dove (January)
she was a january girl
she never let on how insane it was
in that tiny kinda scary house by the woods
by the woods
by the woods
black-dove black-dove
you don't need a space ship
they don't know you've already lived
on the other side of the galaxy
she had a january world
so many storms not right somehow
how a lion becomes a mouse by the woods
but i have to get to TEXAS
said i have to get to TEXAS
and i'll give away my blue, blue dress
she had a january girl
she never let on how insane it was
in that tiny kinda scary house by the woods
(+ "because cowboy, the snakes they are my kin" -kohta, joka puuttuu kansivihon lyriikoista)
Tori Black-Dovesta (hereinmyheadista, alunperin Die Zeit, November 11, 1999):
Yllä olevan lisäksi en ole törmännyt muihin Torin omiin kommentteihin Black-Dovesta. (Ja tämäkin lainaus on siinä mielessä vähän kyseenalainen, että siinä oleva maininta lapsena tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä on herättänyt spekulaatioita siitä, onko tuota tapahtunut vai onko haastattelijalle/kääntäjälle tullut tulkintavirhe.) Fanien ajatuksia biisin tarinasta on sen sijaan tullut vastaan, ja ne tuntuvat perustuvan jompaan kumpaan (tai kumpaankin) kahdesta tulkinnasta:
Ensimmäinen versio on tarina rankoissa ja väkivaltaisissa kotioloissa kasvaneesta tytöstä, joka häpeää ja piilottelee sitä mitä on joutunut kokemaan ("she never let on how insane it was"), ja toivoo pääsevänsä ahdingostaan pois ("have to get to Texas" tavallaan konkreettisena kiinnekohtana ja tavoitteena samalla tavalla kuin Me And A Gunin "haven't seen Barbados"), jotta voi päästä yli ahdistuksestaan ja surustaan ("give away my blue, blue dress"). Hän myös pakenee todellisuutta omaan mielikuvitusmaailmaansa, jossa saa olla joku aivan muu, ja jonne kukaan muu ei näe ("they don't know you've already lived on the other side of the galaxy"). Tämä tulkinta menee aika hyvin yksiin tuon Torin oman kommentin kanssa.
Toinen tulkinta taas perustuu Choirgirlin yleiseen teemaan, toisin sanoen siis Black-Dovekin olisi keskenmeno-aihepiiriin liittyvä tarina ("she had a January girl"). "Musta kyyhky" olisi menetetyn lapsen metafora, johon sisältyy sekä suru ja epätoivo menetyksestä että ajatus siitä, että lapsi lepää nyt rauhassa; kyyhky on rauhan symboli, mutta tällä kertaa se ei ole valkoinen vaan musta. Ja on myös esitetty ajatuksia, että "tiny kinda scary house" symboloisi kohtua ja "woods" ulkomaailmaa, jne jne. Tässä tulkinnassa "other side of the galaxy" viittaisi paikkaan, josta syntymättömät lapset ovat "kotoisin", mistä itselleni tuli heti mieleen PbP:n kohta, jossa Tori puhuu Tashin kanssa siitä, että Tash oli "a twinkle in the sky".
Molemmat tulkinnat ovat mielenkiintoisia - ja taas yksi osoitus siitä, että Torille ominaiseen tapaan biiseistä löytyy monta eri näkökulmaa. Varsinkaan tämän biisin tapauksessa mitään yhtä oikeaa tulkintaa ei varmasti ole olemassakaan: biisi on tehty painajaisunen kuvaukseksi, ja unethan tunnetusti yhdistävät ja sekoittavat useita teemoja ja koettuja asioita samaan "juoneen". Ja Torilla on varmasti noina aikoina pyörinyt mielessä kaikenlaista... Minulle Black-Dove on niitä biisejä, joiden sanomaa en oikeastaan edes halua suuremmin tulkita tai analysoida. Tämän biisin tapauksessa muoto on vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, kuin sisältö. Black-Dovessa nimenomaan tunnelma on se mikä ratkaisee, ja siitä tulee todella vahvoja visuaalisia mielikuvia. Lainauksessa Tori kertoo hakeneensa oikeaa tunnelmaa kuvailemalla bändille Fargo-leffaa, ja itse puolestaan saan Black-Dovesta vahvoja David Lynch -viboja - samanlainen absurdi, hämärä, kiehtova tunnelma. Black-Dove on Torin Twin Peaks.
Sarjassamme turhaa tietoa: kuulin aikoinaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla "how a lion becomes a mouse" -kohdan väärin, ja oletin että siinä sanotaan "how lying becomes a must". Oli melkein pettymys lukea oikea versio sanoista, tuo olisi minusta käynyt biisiin niin hyvin, varsinkin yhdessä "she never let on how insane it was" -kohdan kanssa.
Kaiken kaikkiaan Black-Dove on itselleni todella tärkeä Tori-biisi, sellainen josta vieläkin löytää kuunnellessa jotakin uutta. Mikään instant-ihastus se ei kuitenkaan ollut, vaan kesti vähän aikaa ennen kuin se alkoi nousta Choirgirlin biisien joukosta arvoonsa. Siinä on yhtä aikaa herkkyyttä ja voimaa, surumielisyyttä ja energiaa... Eikä varmaan tarvitse sanoakaan, miten onneni kukkuloilla olin, kun sain kesällä kuulla tämän ihanuuden livenä.
Pistetäänpäs tähän loppuun vaikka muutama Black-Dove -aiheinen YouTube-linkki:
Suorastaan raivokas esitys Jools Holland -showssa
Soundstage Chicago 03, jotenkin maaginen tunnelma
ADP-kiertueen versio, Albany 07
Tämmöinenkin löytyi!
Ja tällainen.
Loppukevennykseksi Lontoo 07: Black-Dove brain fart
she never let on how insane it was
in that tiny kinda scary house by the woods
by the woods
by the woods
black-dove black-dove
you don't need a space ship
they don't know you've already lived
on the other side of the galaxy
she had a january world
so many storms not right somehow
how a lion becomes a mouse by the woods
but i have to get to TEXAS
said i have to get to TEXAS
and i'll give away my blue, blue dress
she had a january girl
she never let on how insane it was
in that tiny kinda scary house by the woods
(+ "because cowboy, the snakes they are my kin" -kohta, joka puuttuu kansivihon lyriikoista)
Tori Black-Dovesta (hereinmyheadista, alunperin Die Zeit, November 11, 1999):
"When I sleep I often have nightmares. I can already hear your readers saying: 'I knew that. The way your songs sound you must really have horrible nightmares.' Just like the one I'm describing in the song Black-Dove on my last album From The Choirgirl Hotel. I see a black dove. I see its face clearly. The dove is transparent, like it is made of ice. I can see my hand through it. An auger goes through it and it is bleeding water. To get the same atmosphere musically I had to describe a scene of the movie Fargo to my musicians. A car is coming towards the camera from a long distance, very slowly. You know it will arrive in a moment. But you hope that this will never happen. My nightmares are so bad, that I mostly reject it when my friends want to take me to a cinema to watch a horror movie. Then I say: 'No, thank you. I will dream in a few hours.' Sometimes I feel like Hermann Hess' Steppenwolf... The nightmares agonized me since my childhood. I am the daughter of a Methodist preacher and as a child I was sexually abused by a friend of the family. I think that the nightmares are telling me things about me I need to know. And I try to understand what they mean. Maybe so I can get to know something more about my soul."
Yllä olevan lisäksi en ole törmännyt muihin Torin omiin kommentteihin Black-Dovesta. (Ja tämäkin lainaus on siinä mielessä vähän kyseenalainen, että siinä oleva maininta lapsena tapahtuneesta seksuaalisesta hyväksikäytöstä on herättänyt spekulaatioita siitä, onko tuota tapahtunut vai onko haastattelijalle/kääntäjälle tullut tulkintavirhe.) Fanien ajatuksia biisin tarinasta on sen sijaan tullut vastaan, ja ne tuntuvat perustuvan jompaan kumpaan (tai kumpaankin) kahdesta tulkinnasta:
Ensimmäinen versio on tarina rankoissa ja väkivaltaisissa kotioloissa kasvaneesta tytöstä, joka häpeää ja piilottelee sitä mitä on joutunut kokemaan ("she never let on how insane it was"), ja toivoo pääsevänsä ahdingostaan pois ("have to get to Texas" tavallaan konkreettisena kiinnekohtana ja tavoitteena samalla tavalla kuin Me And A Gunin "haven't seen Barbados"), jotta voi päästä yli ahdistuksestaan ja surustaan ("give away my blue, blue dress"). Hän myös pakenee todellisuutta omaan mielikuvitusmaailmaansa, jossa saa olla joku aivan muu, ja jonne kukaan muu ei näe ("they don't know you've already lived on the other side of the galaxy"). Tämä tulkinta menee aika hyvin yksiin tuon Torin oman kommentin kanssa.
Toinen tulkinta taas perustuu Choirgirlin yleiseen teemaan, toisin sanoen siis Black-Dovekin olisi keskenmeno-aihepiiriin liittyvä tarina ("she had a January girl"). "Musta kyyhky" olisi menetetyn lapsen metafora, johon sisältyy sekä suru ja epätoivo menetyksestä että ajatus siitä, että lapsi lepää nyt rauhassa; kyyhky on rauhan symboli, mutta tällä kertaa se ei ole valkoinen vaan musta. Ja on myös esitetty ajatuksia, että "tiny kinda scary house" symboloisi kohtua ja "woods" ulkomaailmaa, jne jne. Tässä tulkinnassa "other side of the galaxy" viittaisi paikkaan, josta syntymättömät lapset ovat "kotoisin", mistä itselleni tuli heti mieleen PbP:n kohta, jossa Tori puhuu Tashin kanssa siitä, että Tash oli "a twinkle in the sky".
Molemmat tulkinnat ovat mielenkiintoisia - ja taas yksi osoitus siitä, että Torille ominaiseen tapaan biiseistä löytyy monta eri näkökulmaa. Varsinkaan tämän biisin tapauksessa mitään yhtä oikeaa tulkintaa ei varmasti ole olemassakaan: biisi on tehty painajaisunen kuvaukseksi, ja unethan tunnetusti yhdistävät ja sekoittavat useita teemoja ja koettuja asioita samaan "juoneen". Ja Torilla on varmasti noina aikoina pyörinyt mielessä kaikenlaista... Minulle Black-Dove on niitä biisejä, joiden sanomaa en oikeastaan edes halua suuremmin tulkita tai analysoida. Tämän biisin tapauksessa muoto on vähintään yhtä tärkeää, ellei tärkeämpääkin, kuin sisältö. Black-Dovessa nimenomaan tunnelma on se mikä ratkaisee, ja siitä tulee todella vahvoja visuaalisia mielikuvia. Lainauksessa Tori kertoo hakeneensa oikeaa tunnelmaa kuvailemalla bändille Fargo-leffaa, ja itse puolestaan saan Black-Dovesta vahvoja David Lynch -viboja - samanlainen absurdi, hämärä, kiehtova tunnelma. Black-Dove on Torin Twin Peaks.
Sarjassamme turhaa tietoa: kuulin aikoinaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla "how a lion becomes a mouse" -kohdan väärin, ja oletin että siinä sanotaan "how lying becomes a must". Oli melkein pettymys lukea oikea versio sanoista, tuo olisi minusta käynyt biisiin niin hyvin, varsinkin yhdessä "she never let on how insane it was" -kohdan kanssa.
Kaiken kaikkiaan Black-Dove on itselleni todella tärkeä Tori-biisi, sellainen josta vieläkin löytää kuunnellessa jotakin uutta. Mikään instant-ihastus se ei kuitenkaan ollut, vaan kesti vähän aikaa ennen kuin se alkoi nousta Choirgirlin biisien joukosta arvoonsa. Siinä on yhtä aikaa herkkyyttä ja voimaa, surumielisyyttä ja energiaa... Eikä varmaan tarvitse sanoakaan, miten onneni kukkuloilla olin, kun sain kesällä kuulla tämän ihanuuden livenä.
Pistetäänpäs tähän loppuun vaikka muutama Black-Dove -aiheinen YouTube-linkki:
Suorastaan raivokas esitys Jools Holland -showssa
Soundstage Chicago 03, jotenkin maaginen tunnelma
ADP-kiertueen versio, Albany 07
Tämmöinenkin löytyi!
Ja tällainen.
Loppukevennykseksi Lontoo 07: Black-Dove brain fart
.
en ole aiemmin pahemmin välittänyt black-dovesta livenä ,m utta tuo oli jotain ihan jostain muualta
Niissäkin puhutaan usein linnuista, ainakin suomalaisissa versioissa. Käy jotenkin tosi hyvin teemaan... en tiedä tosin, onko tarkoituksellista.
. Tosiaan aika tendessimäistä tekstiä, napataan hiukan faktaa ja tulkitaan se niin kuin halutaan. Luomiskertomuksia ja lankeemuskertomusta on kyllä tulkittu feministisestikin, olen tainnut mainitakin jo kirjan Naisen myyttinen säikähdys.
Minua aina kummastuttaa tuo ajatus, että joskus kaukana menneisyydessä asiat oli jotenkin tosi hyvin ja että ennen maanviljelyksen keksimistä elettiin paratiisissa. Aika utopistista.

Tämä on mun mielipide. Vaikka nuo linkit, mitä tännekin oli laitettu, edustavat varmasti juuri Da Vinci-koodin tyyppistä asioiden päälaelleen kääntämistä, eivätkä varsinaisesti perustu ns. yleisesti hyväksyttyihin PÄÄTELMIIN, niiden olemassaolo on hyvä, koska niissä kuitekin kyseenalaistetaan asioita! Mä uskon, ettei me ikinä voida tietää, mitä on oikeasti tapahtunut ja miksi esim. luomiskertomus on sellainen kuin on, mutta on hyvä, että sitä pohditaan. Kun kuitenkin se tiedetään, minkälaisiin tulkintoihin se on historian aikana johtanut! Kukaan tuskin tulee selvittämään ikinä esim. kristinuskon tai islaminuskon perinteistä naisvastaisuutta (jos tuota sanaa voi tässä yhteydessä käyttää), mutta seuraukset tiedetään ja siksi asia on mielenkiintoinen. Erilaisia pohdintoja tullaan esittämään totena, mutta kaikki on kuitenkin vain tulkintaa!