Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Ajatukset tästä levystä tänne.

From the Choirgirl Hotel oli ensimmäinen Tori-levy jonka kuulin ja osittain siitä syystä se pysyy ykkössijalla Torin levyistä. Paradoksaalisesti juuri siitä syystä en myöskään kuuntele FTCHia kovin usein, en halua että se kuluu.

Ensimmäinen kappale, joka tältä levyltä jäi mieleen ja jonka takia ylipäätänsä kuuntelin levyn toiseen kertaan, oli Playboy Mommy. Sen jälkeen rakastuin yksi kerrallaan jokaiseen kappaleeseen levyllä ja loppu on kai sitten historiaa...

Ekan kerran kun kuuntelin Choirgirl:ä olin että WTF!! Eli mitä hemmettiä tämä oikein on??? Eli olin aika pihalla koko levyn suhteen.. en toki kaikkien biisien kohdalla koska sieltä löytyy myös sitä vanhaa Toria mitä oli ennen Choirgirl:ä, mutta.. esim. Hotel oli jotain todella outoa.. (nyt yksi mun lemppareista) ja She's Your Cocaine.. Ja tais Liquid Diamonds olla myös aika outo mutta nyt sekin on yksi mun lemppareista. Ja itse levy on kyllä edelleen yksi parhaista. Vaikkakin ADP on ihan siinä vieressä nyt

Tanya

Aloitan näiden levyketjujen kommentoinnin täältä, kun Choirgirl on sekä ensimmäinen hankkimani Tori-levy että nykyinenkin suosikkilevyni. Kun ostin FTCH:n, en edes ollut (ainakaan tietoisesti) kuullut siltä yhtään biisiä, ja ainoat ylipäätään kunnolla tuntemani Tori-biisit olivat Cornflake Girl ja CALS. Olin pitemmän aikaa miettinyt, että täytyisi hankkia joku Tori Amos -levy, enkä tiedä mikä minut sai tarttumaan juuri Choirgirliin, vaikka Peleltä ja UTP:ltä olisi löytynyt tutut biisit. Mutta jälkikäteen ajateltuna hyvä näin: Choirgirl pääsi avautumaan nimenomaan levynä, eikä mikään yksittäinen biisi ollut heti kättelyssä muiden yläpuolella. Se onkin varmaan osasyy siihen, että se on kestänyt kuuntelua niin hyvin.

Choirgirlin soundimaailma ihastutti alusta lähtien, mutta kesti kyllä hetken aikaa, ennen kuin levyyn pääsi kunnolla sisälle. Ensimmäisenä kolahtivat Playboy Mommy ja Spark, ja vähitellen sitten muutenkin. FTCH on siitä jännä, että sillä on todella erityyppisiä biisejä, mutta tuntuu silti yhtenäiseltä.

Ja nyt kun tilaisuus on, haluan omistaa yhden kokonaisen tekstikappaleen Black-Dovelle. Levyä ensimmäisiä kertoja kuunnellessa en kiinnittänyt siihen mitenkään erityisellä tavalla huomiota, mutta siitä on ajan mittaan tullut tosi tärkeä kappale. Mikään Tori-biisi (eikä kyllä tule näin äkkiseltään mieleen muidenkaan biisejä) ei saa aikaan yhtä vahvoja visuaalisia mielikuvia kuin Black-Dove. Siitä tuli painajaismainen, surrealistinen olo jo ennen kuin olin lukenut biisin taustasta. Sen äänimaisemassa on jotain tosi vangitsevaa ja paljon hienoja yksityiskohtia. Jos pitäisi viettää loppuikä autiolla saarella yhtä ainoaa Tori-biisiä kuunnelle, niin Black-Dove lähtisi mukaan.
Black-Dove

Black Dove on myös yksi omista suosikeistani. Siitä tulee mieleen aina yksi lempirunoistani, Robert Frostin Stopping By Woods on a Snowy Evening.

Stopping By Woods on a Snowy Evening

Whose woods these are I think I know.
His house is in the village though;
He will not see me stopping here
To watch his woods fill up with snow.

My little horse must think it queer
To stop without a farmhouse near
Between the woods and frozen lake
The darkest evening of the year.

He gives his harness bells a shake
To ask if there is some mistake.
The only other sound's the sweep
Of easy wind and downy flake.

The woods are lovely, dark and deep.
But I have promises to keep,
And miles to go before I sleep,
And miles to go before I sleep.

From the Choirgirl Hotel oli kyllä jonkinlainen yllätys, kun se tuli ulos. En ollut kuullut, kuin Sparkin ja tykkäsin siitä kyllä ihan hulluna (ja edelleen). Tuo oli sitä aikaa, kun internet oli yleistymässä ja olin juuri löytänyt Dentin. FTCH ilmestyi Suomessa pari päivää aiemmin kuin muualla (ilmeisesti julkaisupäivä oli maanantai ja täällä kaupat alkoi myydä sitä jo perjantaina), joten kirjoitin Dentiin arvostelun viikonlopun aikana ja taisi sen muutama lukeakin, heh!

Tuo on jännä levy. Niin kuin June sanoikin, siinä on sellainen yhtenäisyyden tunne, vaikka biisit onkin niin erilaisia. Levy on tasaisen hyvä, mutta sellaisia suursuosikkeja siitä ei mulle ole muodostunut kuin kaksi; Spark ja i i e e e. Ihan tänä vuonna olen alkanut kuunnella taas Cruelia enemmän, ja se on saanut uuden merkityksen. Toki Black-Dovekin on hyvä ja varsinkin se alku on todella taianomainen. Ehkä mulle se Other side of the Galaxy -kohta ei niin kovasti sitten kolahda.. Tuon biisin nimi olis voinu muuten ehkä mieluummin olla January Girl, heh... ja taas tällainen mielipideasia.

Raspberry Swirl on kyllä upea ja varsinkin sen miksaukset! Videostakin tykkään. Jackie oli pieni pettymys tyyliin Marianne.. Mulla on tapana odottaa liikoja biiseistä, joissa on jousisoittimet... mä olen ihan jousifriikki! Mutta siis onhan Jackie kaunis. Ja varsinkin se "you said we were the real thing" -kohta. Mutta jotain epätasaista tuossa biisissä on. Ehkä sitten ne muut säkeistöt kuin kertosäe? En tiedä. Ei ole kuulunu mun suosikkeihin varsinaisesti, vaikka onkin niin kaunis ja herkkä biisi. Outoa. Mun mielestä Northern Lad on ton levyn balladeista se "hedelmällisempi" jotenkin kuitenkin. Vaikka ne korkeat äänet muistuttaakin vähän liikaa Jupiteria. Tai aluksi muistutti. Sinänsä ei paha, tykkään kyllä Jupiterista, mutta aluksi se oli vaan vähän liiaksi samanlainen.

Hotel on aivan mainio! Silloin heti mä ajattelin, että tämä on jatkoa Little Earthquakes-biisille. Siinä on jotain samaa... rakenne on sellainen moniosainen ja molemmissa on Vampyyriteemaa? Eli Hotelista kyllä tykkään, ja olis mahtavaa kuulla se livenä! Liquid Diamonds on aika lailla sellainen paikallaan junnaava, vaikka kyllä siitäkin tykkään. Jotenkin sen kuuntelu vaan on jäänyt vähemmälle. She's Your Cocaine oli aikanaan mulle vähän liian raskas veto, mutta nyt sekin uppoaa. Ja siinä on se mainio välikohta "Devils end up like you", joka aina välillä soi mun päässä, en tiedä, miksi!

Pandorassa tykkään periaatteessa kaikesta muusta, paitsi ihan alusta. No, nykyään siihenkin on tottunut. Silloin aikanaan se kuulosti vaan jotenkin... liian venytetyltä ja improlta. Tuli mieleen Sister Named Desire, joka on Torin vaikeimpia biisejä. Taitaa olla impro sekin koko biisi...

Playboy Mommy oli aluksi kyllä aika suuressa kuuntelussa mulla. Kaunis ja koskettava, sellainen muhun uppoaa! Muistan, että ekoja kertoja kuullessani tuon "i can't find those church bells that played when you died", mulla tuli kyyneleet silmiin. Tänä vuonna Hampurissa pari tyttöä meidän edessä itki ihan naamat punaisena Playboy Mommyn aikana. Ymmärrän kyllä. Ja kun se oli vielä ensiesitys tällä kiertueella..

Kansikuvataide on kyllä hienoa!

Dragon kirjoitti: Toki Black-Dovekin on hyvä ja varsinkin se alku on todella taianomainen. Ehkä mulle se Other side of the Galaxy -kohta ei niin kovasti sitten kolahda.. Tuon biisin nimi olis voinu muuten ehkä mieluummin olla January Girl, heh... ja taas tällainen mielipideasia.

Itse pidän tuosta "other side of the galaxy" -kohdasta, ja vielä enemmän "I have to get to Texas" -kohdasta. Niissä on sellaista voimaa, joka tekee jotensakin tavallisesta (jos noin voi nyt sanoa) kappaleesta erikoisen.

Jackie oli pieni pettymys tyyliin Marianne.. Mulla on tapana odottaa liikoja biiseistä, joissa on jousisoittimet... mä olen ihan jousifriikki! Mutta siis onhan Jackie kaunis. Ja varsinkin se "you said we were the real thing" -kohta. Mutta jotain epätasaista tuossa biisissä on. Ehkä sitten ne muut säkeistöt kuin kertosäe? En tiedä. Ei ole kuulunu mun suosikkeihin varsinaisesti, vaikka onkin niin kaunis ja herkkä biisi. Outoa.

Itse pidän Jackiesta, mutta minullakin se on jäänyt hiukan Northern Ladin varjoon. Jackien video on kyllä ihana, ja Torin kommentaari siihen Fade To Redillä sai minut itkemään.

Pandorassa tykkään periaatteessa kaikesta muusta, paitsi ihan alusta. No, nykyään siihenkin on tottunut. Silloin aikanaan se kuulosti vaan jotenkin... liian venytetyltä ja improlta. Tuli mieleen Sister Named Desire, joka on Torin vaikeimpia biisejä. Taitaa olla impro sekin koko biisi...

Pandora oli ensimmäisiä kertoja Choirgirliä kuunnellessa se kappale, johon en mitenkään päässyt sisälle. Osittain saattoi johtua siitäkin, että kirjaston levy oli naarmuttunut juuri siltä kohdalta . Ei sitten tullut kuunneltua sitä niin paljon alkuvaiheessa. Myöhemmin olen oppinut kyllä pitämään Pandorastakin, kunhan ensin olin päässyt sisälle Torin omituisuuksiin.

Nyt kysynkin teiltä muilta yhden jutun Spark:sta. Luin äsken että Tori olis kertonut Sparkin ja Playboy Mommyn olevan "sisaruksia" (sister songs) mutta että ne vaan olisivat kahdesta eri näkökulmasta? En olekaan koskaan ajatellut sitä tuolla tavalla.. Voisko tuo olla mahdollista? Mitkä ne 2 eri "point of view":ta voisivat olla? Torin ja sen syntymättömän lapsen? Pistänpä tähän sanatkin:

she's addicted to nicotine patches
she's addicted to nicotine patches
she's afraid of the light in the dark
6:58 are you sure where my spark is
here
here
here
she's convinced she could hold back a glacier
but she couldn't keep baby alive
doubting if there's a woman in there somewhere
here
here
here
you say you don't want it again
and again but you don't really mean it
you say you don't want it
this circus we're in
but you don't you don't really mean it you don't really mean it
if the divine master plan is perfection
maybe next i'll give judas a try
trusting my soul to the ice cream assassin
here
here
here
you say you don't want it again
and again but you don't really mean it
you say you don't want it
this circus we're in
but you don't you don't really mean it you don't really mean it
how many fates turn around in the overtime
ballerinas
that have fins that you'll never find
you thought that you were the bomb yeah well so did i
say you don't want it
say you don't want it

how many fates turn around in the overtime
ballerinas
that have fins that you'll never find
you thought that you were the bomb yes well so did i
say you don't want it
say you don't want it
say you don't want it again
and again but you don't really mean it
say you don't want it
this circus we're in
but you don't you don't really mean it you don't really mean it
she's addicted to nicotine patches
she's afraid of the light in the dark
6:58 are you sure where my spark is
here
here
here

Kertokaa mitä mieltä olette??

Tanya

Choirgirl on kyllä upea levy. Sain sen kokonaan käsiini vasta vähän aikaa sitten, mutta sitä ennen minulla oli ollut osa biiseistä. Levy toimii hyvin kokonaisuutena. Se on ihanan dramaattinen ja ah, niin täynnä ahdistusta.

Sparkhan oli siis ensimmäinen kuulemani Torin biisi ja siitä syystä se on jotenkin dramaattisen historiallinen ja toimii aina. Se ei kuitenkaan jotenkin mielessäni kuulu levylle, varmaan koska olen kuunnellut sitä niin paljon ja aikaisemmin kuin muita levyn kappaleita ja siten usein aloitan levyn kuuntelemisen Cruelista. Spakilla on sitten omat hetkensä.

Raspberry Swirl ja Hotelkin minulla oli ollut, mutta niitä en voinut kutsua suosikeikseni. Kumpikin toimii paremmin levyn sisällä kuin yksistään. Mutta itse asiassa aloin todella pitää Hotelissa kuultuani sen livenä, kun oikeasti keskityin siihen. Ennen en ollut ilmeisesti vain jaksanut. Raspberry on sillä lailla kiva kun siinä on vähän enemmän tempoa, mutta muuten ei sen kummempi.

Pandoraa ja Black-Dovea olin kuunnellut livenä ja erityisesti jälkimmäisestä pidin kovasti. Suuri suosikki siitä tuli kun kuuntelin sitä levyltä. Oih, se varmaan yksi levyn parhaista! Minusta parhaat ovat juuri nämä "on the other side of the galaxy" ja "I have to get to Texas" -kohdat, jotka yhdistettynä hieman herkkään muuhun biisiin ovat täydelliset.
Pandora ei ehkä ole vielä niin hyvin auennut, sillä en pidä biisin alusta ja jotenkin sitten se keskittyminen herpaantuu niin että muu sujahtaa aina ohi.

Jackie ja Playboy Mommy kuuluvat myös suosikkeihini ja ovat oikeastaan sellaisia, jotka kolahtavat aikasten heti toisin kuin Pandora johon syventyminen kestää paljon kauemmin. Jackien kertosäe on ihan mahti ja sen takia laulusta aloin pitääkin, tavalliset säkeistöt taas eivät ehkä ole niin hienoja.

Niin, ja paras kappalehan on sitten i i e e e. Mitä nyt olen vähän kaikkialla Tori-keskusteluja lukenut, niin se on ilmeisesti aika suosittu biisi ja huomiota herättävän nimenkin takia annoin sille heti jonkinlaista erityishuomiota. Ja aivan loistavahan se on. Alun Torin "iiee-e-ee" ja "ladadadadadaadaa" saavat aikaan kylmät väreet ja koko biisi on niin käsinkosketeltavan tuskallinen ettei sitä voi mitenkään sivuuttaa. Niiiiin upeaa!

Fastgirl kirjoitti:Pandora ei ehkä ole vielä niin hyvin auennut, sillä en pidä biisin alusta ja jotenkin sitten se keskittyminen herpaantuu niin että muu sujahtaa aina ohi.

Juuri noin mullekin kävi ensialkuun! Se biisin alku oli itse asiassa ärsyttävä. Ajattelin, että tässä jos jossain on nyt sitä tekotaiteellisuutta, josta Toria aikoinaan paljon syytettiin. No, sinänsä termi tekotaiteellinen on huono, koska taidehan on tekijän ja/tai kokijan subjektiivinen käsite, mutta jotenkin se tuntui... liioitellun hankalalta. Nykyisin pääsen sen kohdan yli helposti, ja loppubiisihän onkin sitten tosi kaunis!

Fastgirl kirjoitti:Niin, ja paras kappalehan on sitten i i e e e. Mitä nyt olen vähän kaikkialla Tori-keskusteluja lukenut, niin se on ilmeisesti aika suosittu biisi ja huomiota herättävän nimenkin takia annoin sille heti jonkinlaista erityishuomiota. Ja aivan loistavahan se on. Alun Torin "iiee-e-ee" ja "ladadadadadaadaa" saavat aikaan kylmät väreet ja koko biisi on niin käsinkosketeltavan tuskallinen ettei sitä voi mitenkään sivuuttaa. Niiiiin upeaa!

Oijoi, hienosti kuvailet biisin tunnelmaa.. Onpa hauska lukea kommenttejasi, tulee niin mieleen ne omat ensikokemukset!