Unrelenting Light - Tori Amos -foorumi

Ajatukset tästä levystä tänne.

Venuksen kuunteleminen on myös jäänyt aika vähälle viime aikoihin saakka, koska tuplalevynä se oli niin kallis, että aina lykkäsin sen ostamista. Livepuoliskoa en ole kuunnellut kuin pari kertaa.

Lust, 1000 Oceans ja Datura ovat parhaita tällä levyllä. Juárezista opin pitämään Lontoo '99 -version kuultuani . Josephinesta pidän myös, mutta sen olemassaolo tuppaa aina unohtumaan...

Yksi mistä viimeaikoina olen alkanut pitää enemmänkin on Riot Poof.

Venus on niitä mun lempparilevyjä myös.. menee tonne samaan joukkoon Choirgirl:n ja ADP:n kanssa. Sekin oli alussa aika outo koska se on tehty tietokoneella mutta siitäkin sitten oppi tykkäämään. Lemppareita löytyy paljon tältä levyltä.. Juarez, Spring Haze, Bliss, Suede.. 1000 Oceans kuulosti ensin joltain Celine Dion biisiltä mutta kaunishan se on.

Muuten.. Juarez:sta tuli mieleen että tuosta aiheesta on tehty nyt tositapahtumiin perustuva elokuva, pääosissa Jennifer Lopez. Nimi oli muistaakseni Bordertown. Aika surullista katsottavaa.. kadonneiden naisten lukumäärä on huikea.. tuhansia.. ja poliisit ym korkealla tasolla olevat henkilöt yrittää peitellä koko asiaa.. Mut.. kannattaa katsoa jos aihe kiinnostaa. Uskoisin että Tori on tuon leffan nähnyt..

Tanya

to venus and back on mielestäni Torin albumeista kolmanneksi paras. (Jos SHT:a ei lasketa albumiksi).

Muistan, että Bliss-sinkku ilmestyi just ennen kuin lähdin ulkomaanmatkalle. Kuuntelin Bliss-biisiä uudelleen ja uudelleen kannettavalla cd-soittimella. Harmitti, kun tiesin levyn ilmestyvän just samaan aikaan Suomessa ja kävin ostamassa sen sitten heti palatessa.

Sitten itse levy olikin pieni pettymys, kun Bliss oli luvannut niin hyvää. Jotenkin mulle silloin se harppaus FTCH:sta tähän oli liian suuri, tai ehkä ”väärään suuntaan”. Toisaalta taas live-levy oli aivan ihana. Kuuntelinkin paljon enemmän liveä kuin varsinaista albumia. Silloin ekan kerran kuulemani Cooling nousi parhaaksi Tori-biisiksi pitkäksi aikaa.

Orbiting-levyn parhaat biisit ovat mielestäni Bliss ja Datura. (Nykyään kun tiedän millaisia levyjä tämän jälkeen tuli, pidän kyllä periaatteessa kaikista kappaleista, kokonaisuus on hieno.)

Tutustuin kaikkiin levyn biiseihin paremmin vasta sit keväällä 2000 kun nuottikirja ilmestyi. Hyviä biisejä kaikki.

Tämä levy on tosi tärkeä mulle henkilökohtaisesti sen ilmestymisajankohdankin takia. Sitä on ehkä vähän vaikeakin kuunnella nykyään, kun se henkii niin sitä syksyä 1999.

Tähänkin Torin levyyn mulla liittyy vielä kysymyksiä kysymysten perään. Niistä tulee mieleen ehkä ensimmäisinä, että mistä Josephine kertoo (oon joskus lukenut että aaveesta, mutta en saa ihan kiinni siitä ajatuksesta). Ja miksi levyn kannessa jotkut kappaleet on kirjoitettu isoilla alkukirjaimilla ja joitain taas ei? Ei siihen kyllä varmaan mitään syytä ole…:kohautus:

- Datura -

Datura kirjoitti:Tähänkin Torin levyyn mulla liittyy vielä kysymyksiä kysymysten perään. Niistä tulee mieleen ehkä ensimmäisinä, että mistä Josephine kertoo (oon joskus lukenut että aaveesta, mutta en saa ihan kiinni siitä ajatuksesta). Ja miksi levyn kannessa jotkut kappaleet on kirjoitettu isoilla alkukirjaimilla ja joitain taas ei? Ei siihen kyllä varmaan mitään syytä ole…:kohautus:

Eikös tuo Josephine kerro Napoleonin vaimosta. Olen aina pitänyt siitä, että sanat on kansivihkossa kirjoitettu niin kuin kyseessä olisi kirje. Liittyisikö tuo aave-juttu sitten vähän samankaltaiseen tapaukseen kuin Yes, Anastasian ja Hey Jupiterin kohdalla? Itse en ole kuullut mitään tuosta.

Juu, Josephine oli Napoleonin ensimmäinen vaimo. Heidät vihittiin komeasti Wienissä (Like a Dream Vienna seems), mutta Napoleon jätti Josephinen, koska tämä ei pystynyt "tuottamaan" hänelle lasta. Oliko sitten niin, että oli keskenmenoja? Eli varmasti Tori samaistuu hänen tarinaansa melkoisesti. Kummituksista puhuminen on tyypillistä Torille.. voi hyvinkin olla sanonut taas tässäkin yhteydessä, että "I was visited by Josephine's ghost..." tms. Tarkoittaen todennäköisesti pikemminkin tätä tarinaa, joka kosketti häntä juuri tuossa tilanteessa.

Venus on jotenkin epätasainen pikku levy mun mielestä. Siis tosi hienoja biisejä, kuten Juarez, Lust, Concertina ja Josephine, mutta jotenkin se on jäänyt mulla aika epämääräiseksi. Ehkä, kun siinä oli samassa tuo live-levy niin se ei tunnu "oikealta" levyltä. Onhan Daturakin kyllä ihan upea.. Riot Poofista en ole ikinä niin välittänyt. 1000 Oceans on kaunis, jopa imelän kaunis, jos niin voi sanoa, mutta aluksi vähän vierastin sitä juuri tästä syystä. Onneksi tuo video on niin upea, Torin ihan parhaita.

Jännä juttu, mulle tuo Bliss on jäänyt tosi vieraaksi. Se ei vaan jotenkin iske. Samoin Glory.

Ai niin, onhan tällä levyllä Spring Hazekin! Tuppaa unohtumaan. Se on kyllä hyvä biisi. Jotenkin ei mun mielestä sovi tuolle levylle.

Tuosta live-levystä tykkään kyllä aika lailla. Hyvä, että Sugarista on se soundcheck-versio, ettei ole yleisön kirkumista mukana. Tuota biisiä pystyy käsittelemään siis esim. omilla kokoelmilla ihan studiobiisin tavoin! Tosi hyvä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Bells for Her, Girl, Cooling...


D

Dragon kirjoitti:Venus on jotenkin epätasainen pikku levy mun mielestä. Siis tosi hienoja biisejä, kuten Juarez, Lust, Concertina ja Josephine, mutta jotenkin se on jäänyt mulla aika epämääräiseksi.

Tämä kiteyttää aika hyvin omatkin ajatukseni Venuksesta. Välityön makua - ja sellainenhan se periaatteessa onkin. Aluksi tuli melkein enemmän kuunneltua livelevyn puolta kuin studiolevyä.

Venuksella on "ihan hyviä" biisejä, mutta ei oikeastaan yhtään sellaista, jonka nostaisin suurimpien Tori-suosikkieni joukkoon. Blissin pisteet tosin kohosivat kertaheitolla Pipin livevedon jälkeen, ja nyt kuluneena kesänä tuli kuunneltua Blissiä varmaan enemmän kuin siihen mennessä yhteensä. Josephine on myös ilman muuta Venuksen parhaimmistoa.

Sugarin soundcheck-veto on kyllä loistava. Kuulin sen itse asiassa ennen kuin olin kuullut studioversiota, ja se olikin sitten live-Sugarin jälkeen ihan valtava pettymys. Kuulosti niin hengettömältä, että... Eli Venus-versio on ehdottomasti mulle "se oikea" Sugar.

Ok, kiitos, eli Josephine-selitys oli siis noinkin selkeä. Ihmeellistä, etten ole siihen törmännyt ennen.

Toisaalta nyt on aika tyhjä olo, kun kaikki mitä oli itse kuvitellut sanojen pohjalta mureni... tai ehkei sittenkään täysin, on sitä kahdeksassa vuodessa iskostunut se oma käsitys jo niin vahvaksi. (Ja silti, se surullinen tunnelma, joka biisistä välittyy, on sama "tarinasta" riippumatta.)

Uskaltaakohan sitä enää kysyä mitään epäselvyyksiä, vai pitäisikö tyytyä vaan omiin kuvituksiin. No ei, tosi mielenkiintoistahan se on, että tämäkin oli tällainen historiallinen tarina. Itse olin ajatellut siitä Vienna-kohdasta Bösendorferia, sen unelmanomaisuutta...

Datura kirjoitti:Toisaalta nyt on aika tyhjä olo, kun kaikki mitä oli itse kuvitellut sanojen pohjalta mureni... tai ehkei sittenkään täysin, on sitä kahdeksassa vuodessa iskostunut se oma käsitys jo niin vahvaksi. (Ja silti, se surullinen tunnelma, joka biisistä välittyy, on sama "tarinasta" riippumatta.)

Uskaltaakohan sitä enää kysyä mitään epäselvyyksiä, vai pitäisikö tyytyä vaan omiin kuvituksiin.

Hih, tota mäkin usein mietin! Joskus tulee juuri tuollainen kuvaamasi tyhjä olo, kun tajuaa, että onkin käsittänyt jotain ihan väärin... Vaikka toisaalta sen tietää, että Torin biisit on juuri sellaisia, että se jää kuuntelijan tulkittavaksi. Tietysti joskus on joku tuollainen esim. historiaan perustuva selitys, mutta voihan vaikka Josephinessakin olla muitakin kerrostumia, kuin vain tuo. Harrastaahan Tori niitä monimerkityksillisiä lauseita ja sanojakin. Lisäksi olen käsittänyt, että Tori on erittäin tietoinen, että fanit tulkitsevat biisejä kuka mitenkin ja hänestä se on todella positiivista.

Dragon kirjoitti:

Datura kirjoitti:Toisaalta nyt on aika tyhjä olo, kun kaikki mitä oli itse kuvitellut sanojen pohjalta mureni... tai ehkei sittenkään täysin, on sitä kahdeksassa vuodessa iskostunut se oma käsitys jo niin vahvaksi. (Ja silti, se surullinen tunnelma, joka biisistä välittyy, on sama "tarinasta" riippumatta.)

Uskaltaakohan sitä enää kysyä mitään epäselvyyksiä, vai pitäisikö tyytyä vaan omiin kuvituksiin.

Hih, tota mäkin usein mietin! Joskus tulee juuri tuollainen kuvaamasi tyhjä olo, kun tajuaa, että onkin käsittänyt jotain ihan väärin...

Sama juttu täälläkin . Mutta toisaalta joskus kun kuulen, mistä kappale kertoo, rupean arvostamaan sitä aivan uudella tavalla. Torin kappaleissa hienointa on kyllä tuo monikerroksisuus, joten kappaleita voi tulkita monella eri tavalla.

Joo eli tämän kimpussa on hääritty jonkin aikaa ja katson nyt olevani valmis sanomaan mistä pidän ja mistä en.

Ensin monissa biiseissä kuuluva elektronisuus vähän oudoksutti, mutta siihen tottuu.

Aluksi kuuntelin enemmän livelevyä, jossa muuten on oikeastaan kaikki tosi hyviä. Tykkään Precious Thingsistä enemmän livenä kuin siitä alkuperäisestä LE-versiosta, joten on kiva, että se on levyllä. Ja ah, Bells For Her Se oli jo valmiiksi yksi ykköslempibiiseistäni, joten voitte kuvitella miten ihastuin heti kuullessani sen nopempana ja rumpujen kanssa. Cooling ja Sugarkin ovat tosi kivat, tykkään niistä tässä enemmän kuin niistä studioversioista, joita olen aikaisemmin kuunnellut.

Nyt on varsinainen orbitingkin avautunut. Ensimmäisenä iski Bliss, joka on kyllä ihan sairaan hyvä Myös Spring Haze ja Lust löytyivät aika nopeasti ja Josephine, Suede ja Concertina ovat myös niitä hyviä. Datura ja 1000 Oceanskin ovat kivoja, mutta eivät kuitenkaan niitä suosikeita. Juarezista en oikein saa kiinni, vaikka te muut sitä vaikutitte kehuvan. Glory ja Riot Poof taas ovat sieltä vastenmielisemmästä päästä. En tiedä mikä sen tekee.

Täytyy kyllä sanoa, että ylipäätään Torin live-esiyksiä on mahtava kuunnella vaikkei olisikaan itse paikalla. Torihan on upea livenä ja jotenkin kun on ne huudot alussa ja lopussa sitä innostuu itsekin uudella tavalla.

En itsekään välittänyt Juarezista ennen kuin kuulin sooloversion. Lontoo '99 on mielestäni parempi, mutta myös Providencen versio on upea. Oletko kuullut tämän?



Riot Poofista puheenollen, luulin vuosikausia että sen nimi on Riot PROOF.

Heh, joo, mäkin aluksi luulin, että POOF on vain kirjoitusvirhe... No, joka tapauksessa, mielestäni yksi Torin heikoimmista biiseistä on kyseessä... ei iske.

Juarez! Ooh! Kuuluu ehkä mun top kymppiin. Aluksi en pitänyt, siihen kasvoi vähitellen. Kieltämättä tuo yllä oleva live-esitys auttoi asiaa.


Bliss kuuluu mulla kategoriaan "ihan kiva", mutta en ole ikinä päässyt sen sisälle siinä määrin kuin monet. Tuntuu olevan nimittäin monien yksi lemppareista tuo Bliss!

Tarkoittaako "Riot Poof" muuten jotain vai mistä nimi tulee?

Kyseessä on suora englanninnos hollannin ilmaisusta, joka tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "drama queen". Tori kirjoitti sen kokilleen.

Hereinmyheadista:

I: So who wrote a song about you?
Darren: Because I was cooking for Tori Amos when I came out, she wrote a song about me. It was called Drama Queen which when translated into Dutch and back into English becomes Riot Poof, so that's what she called it.
-- Darren Staats, Tori's chef during the 1998 Plugged Tour; Gay.com Interview, Early 2001

Itse asiassa pidän Riot Poofista. Ei ehkä parasta Toria, muttei minusta kyllä huonointakaan.