Rikkinäiset sielut?

[LaurenLasiaurinko]

Kun nyt kerran tuossa jossain vaiheessa mietittiin mitä yhteistä on Tori-faneilla, niin Dragon tuossa puhui siitä, että olisimme "repaleisia sieluja".
Emme varmaankaan kaikki, itsekään en kunnolla. Ja varmasti repaleisempiäkin löytyy.. Mutta siis olisi ihan kiva tietää millä lailla te muut olette repaleisia sieluja, vai oletteko ollenkaan?

Olen muuten näköjään vallannut koko Yleisen keskustelun, ja melkeinpä kaikki kirjoittamani tässä on siirretty tänne. Tämäkin olisi pitänyt siirtää, mutta laitoin jollainlailla itse. Taitaapi puuttua järki, jolla miettiä mikä kuuluu mihinkin aiheeseen.

[Lilith]

Eivätköhän kaikki ole jollain tavalla repaleisia. Itse en kuitenkaan koe olevani erityisen repaleinen sielu. Joskus kymmenen vuotta sitten olisin vielä ollut sitä mieltä, mutta olen kasvanut siitä yli. Se tuntuu näin jälkeenpäin itsesäälissä vellomiselta (mitä en tietenkään väitä kenenkään oikeasti repaleisen sielun tekevän).

Torin musiikki on kyllä auttanut selviämään niistä pienistä kriiseistä, joita olen kokenut. Lisäksi Tori on auttanut löytämään oman ääneni; näyttänyt, että asioita voi ilmaista eri tavoilla. Aikaisemmin kuuntelemani musiikki oli enemmän hitti-popmusiikkia jonka sanoitukset tuntuvat nyt hirveän pinnallisilta.

[LaurenLasiaurinko]

Tuskin itsekkään olen ainakaan enää kovinkaan repailenen.

Vielä pari vuotta sitten asiat oikeasti olivat huonosti, ja pienestä asti olen kasvanut väärässä seurassa. Silloin kaikki asiat tuntuivat menevän huonosti,
ja menetin kaikki ystävät kerralla.

Onneksi tämäkin vaihe jo ohi, mutta silti kaikki siltä ajalta kun vielä olin nuorempi, niin muistuu aina mieleen kun pohtii jotain hiukkaakaan syvällisempää.

Ja Torin musiikki todella tuntuu auttavan.

Itsekin ennen kuuntelin hittimusiikkia, ja vaihdoin aina musiikkimakuani muiden mukana, joka ihan seurasta riippui.

Ehkä nyt olen enemmän löytänyt itseni.

[Dragon]

Mä tunnustaudun repaleiseksi... monilla tavoin. Kokemusta on koulukiusattuna olemisesta vakaviinkin ihmissuhdekriiseihin. Mutta toisaalta, tämä mainostettu repaleisuus voi olla vaikka mitä. Jokainen ihminen kokee omat juttunsa niin kuin kokee, eikä siihen muut pysty sanomaan tai vaikuttamaan mitään. Itse olen käynyt todella syvissä pohjamudissa, mutta on elämä ihanaakin.

Tori auttoi mua teininä pahimman angstin yli henkilökohtaisilla sanoituksillaan ja upeilla melodioillaan... nykyään arvostan edellä mainittujen lisäksi Torin kantaaottavuutta. Hän pistää ajattelemaan. Ja kun sanoitukset ovat usein niin hämäriä, jokainen saa löytää niistä itselleen merkityksen!

Dragon

[LaurenLasiaurinko]

Itsekin olin jossain vaiheessa koulukiusattu, mutta myös joskus kiusaaja.
Toivottavasti kovin moni ei ole joutunut kokemaan samoja asioita kuin jotkut meistä.

[SisterClitorides]

Kiusattiin minuakin vaikka se oli henkistä eikä fyysistä. Olin kuin ilmaa.. ja välillä sai sitten kuulla negatiivisia kommentteja. Harmi että olin silloin liian kiltti ja nielin kaiken. Nykyään sanoisin aika pahasti takaisin

Sitten löytyy lapsuuden traumoja ym ihmissuhdeongelmia.. pahaa masennusta.. syömishäiriötä.. eli olen kai sitten todella repaleinen sielu. Vaikkakin parempaan suuntaan menossa.

Tanya

[June]

Itse tunnustaudun myös ainakin jossain määrin "repaleiseksi sieluksi" helvetillisten kouluvuosien ansiosta, mutta hankala sanoa miten se liittyy Torista tykkäämiseen tai musiikkimakuuni ylipäänsä, vai liittyykö mitenkään. Kaipa ainakin mieltymykseni melankoliseen (ja jossain määrin "angstiseenkin") musiikkiin noin yleisesti olisi helposti yhdistettävissä omaan henkkoht historiaan, mutta mene ja tiedä.

[BlueMermaid]

Repaleisuus on kiinnostava kysymys. Uskoisin, että jokainen ihminen on jossain määrin repaleinen. Komppaan osin Dragonia, jonka mukaan replaleisuus voi olla vaikka mitä jokaisen omien kokemusten mukaan. Toisille tietenkin kertyy vastoinkäymisiä liikaakin, mutta myös ulkoisesti helpon oloista elämää viettäneet voivat ilman "syytä" (ei kai syitä edes tarvita) kokea elävänsä melkoisessa aallonpohjassa.

Itse olen jossain vaiheessa elämää kokenut olleeni aika repaleinen (muutama ihmissuhdesotku ja ongelmia syömisen kanssa), mutta en liitä niitä Torin musiikin kuunteluun, koska olen alkanut kuunnella Toria todella seesteisessä elämänvaiheessa. Lisäksi 13 vuoden jaksoon, jonka aikana olen Toria kuunnellut, on mahtunut monenlaista. Toki Tori musiikillaan puhuttelee minua niin hankalissa kuin valoisissakin elämäntilanteissa. Nyt koen olevani ehkä varsin "korjaantunut" mitä repaleisuuteen tulee, oma elämäntilanteeni on tällä hetkellä kenties parempi kuin koskaan.

[Dragon]

Niin, kyllähän elämässä kaikille sattuu ja tapahtuu.. ehkä kuitenkin melko kuvaavaa monien Tori-fanien kohdalla oli se, kun Tori vihdoin kuulosti Beekeeperillä seesteisemmältä ja onnelliselta, nousi karvat pystyyn monilla faneilla...

D

[LaurenLasiaurinko]

Sitten löytyy lapsuuden traumoja ym ihmissuhdeongelmia.. pahaa masennusta.. syömishäiriötä.. eli olen kai sitten todella repaleinen sielu. Vaikkakin parempaan suuntaan menossa.

Siinä tapauksessa minutkin voisi ehkä mieltää repaileiseksi, ainakin menneisyyttä katsoen. Ainakin verrattuna siihen miten kauan olen elänyt, niin olen ehkä kovempia kokenut kuin olisi pitänyt.
Mutta nykyään se kääntyy ihan voimavaraksi, ja olen monesta asiasta päässyt ylitse.

Itseltäni löytyy useita ihmissuhdeongelmia tuolta kiusaamisajalta, eli siis kaikki ystäväni minut hylkäsivät, ja olin koulukiusattu. Pari henkilöä vielä esitivät ystäviäni, mutta olivat niin selänkääntäjiä että..
Sai sitten aina välillä jostain kuulla mitä minusta puhuttiin.
Tämän aikana sitten sairastin jonkin asteista masennusta, ja myös syömishäiriöistä kärsin. Mutta onneksi aika nopeasti meni ohi, mutta taas kaikesta kokemastä löytyy nyt sitten ne voimavarat, mutta myös pelkoja aivan omituisia asioita kohtaan.
Vielä vuosi sitten oli vaikeaa ihan syvimmiltään luottaa ihmisiin, ja uusiin ihmisiin tutustuminen on ollut todella vaikeaa jo monta vuotta. Tämä sitten kääntyi päinvastoin, ja nyt yritän olla kaikkien kaveri. Ja hyvin ainakin jotkut ihmiset ovat minuun tutustuneet, ja omasta mielestäni pörrätä jo melkein liikaa ystäviä ympärillä. Hyvin sosiaalinen olen nykyisin ja aivan omituinen ollessani yksin.

Ja hemmetti mikä selostaja olen

[BlueMermaid]

Niin, kyllähän elämässä kaikille sattuu ja tapahtuu.. ehkä kuitenkin melko kuvaavaa monien Tori-fanien kohdalla oli se, kun Tori vihdoin kuulosti Beekeeperillä seesteisemmältä ja onnelliselta, nousi karvat pystyyn monilla faneilla...

D

Juu, ja tuo seesteisyyskin voi joskus sattua oikeaan saumaan. Pian Beekeeperin ilmestymisen jälkeen aloin odottaa esikoistani ja levyn tunnelma sopi rauhalliseen olotilaani. Sittemmin en ole Beekeeperiä kauheasti kuunnellut. Levyllä on omat helmensä, hienot kappaleensa, mutta se seesteisyys on kuitenkin - miten sen nyt sanoisin - epätorimaista?

[Dragon]

Niin, tosiaan se on jotain, mihin Torifanit eivät ole tottuneet. Ja tuo mitä sanoit elämäntilanteesta, kiteytynee hyvin siinä, mitä ajattelee Ribbons Undone -kappaleesta. Musta se vaan on hirveän suloinen ja pystyn ymmärtämään sen fiiliksen, mistä biisi kertoo, kun mulla on lapsia.. mutta moni lapseton varmasti pitää sitä biisiä lähinnä imelänä(?)

D

[winter]

repaleisuudesta.. välillä sanoisin olevani hyvinkin repaleinen ja hukassa itseni kanssa, toisinaan on parempia aikoja..ja joskus paljon paljon parempia. itsellä kokemusta myös tulemisesta henkisesti koulukiusatuksi, mitä kesti vuosikausia ja vaurioitti syvästi. luulen että aika moni asia on vaikeutunut sen seurauksena, esim. luottamus ihmisiin.

ihmissuhdesotkujakin on takana, kuten varmaan useimmilla meistä syystä tai toisesta. tori on ollut minulle todella merkittävä apu kriiseissäni, toisaalta auttanut vellomaan asioissa mutta toisaalta auttanut niistä ylöskin. olen ikään kuin "ympäröinyt" itseni torilla kun on ollut vaikeaa. toisaalta torin musiikki vaikuttaa muhun niin kokonaisvaltaisesti että välillä on pakko pitää taukoa. olen tunneihminen ja vähän liiankin ajattelevaisuuteen ja masennukseen taipuvainen, joten joskus on pidettävä ikäänkuin "tyhjäpää"-vaihetta, ettei niin kamalasti ajattele elämää ja asioita. toivon mukaan joku ymmärtää mistä puhun

paljon olen vuosien aikana kasvanut ihmisenä ja löytänyt vahvuutta itsestäni, ja haluaisin ajatella sen osittain johtuvan myös torin vahvoista lyriikoista ja musiikista. tietysti suurin "kunnia" varmastikin kuuluu aikuiseksi kasvamiselle, jonka myötä osaa jättää asioita ja ihmisiä omaan arvoonsa.

mutta, tässä yksi repale siis ilmoittautuu!

[Dragon]

No, lähinnä henkistä se koulukiusaaminen minunkin kohdallani oli. (Toisinaan varsinkin peruskoulussa kyllä fyysistäkin, niin kuin poikien kohdalla usein on.) Jatkui se sitten vielä ekalle työpaikallekin (uhrin rooliin on helppo jäädä), mutta sitten se loppui, oikeastaan kuitenkin vasta, kun olin jo 21! Vieläkin on vaikeuksia luottaa ihmisiin, ja joskus tulee aivan vainoharhaisiakin tuntemuksia, että kaikki kuitenkin puhuu musta pahaa... mikä varmaan joskus onkin totta, kyllähän me kaikki toisista puhutaan selän takana silloin tällöin! Mutta siis tarkoitankin, että joskus tuntuu, että kaikki puhuvat ja koko ajan, eikä kukaan tykkää musta... mutta kun tajuaa, että se johtuu vaan tästä mun taustasta, eikä todennäköisesti ole ollenkaan totta tai ainakaan niin paha juttu kuin luulen, se helpottaa. Pitää vain muistaa muistuttaa itseään siitä! :-P

Ja miten Tori sitten on auttanut, hmm, ymmärrän hyvin tuon, mitä winter sanoi Torin musiikkiin ja sanoituksiin "kietotutumisesta". Itse olen usein ajatellut "pukeutuvani" johonkin biisiin, ja se on antanut voimia kävellä pystyssä päin. Little Earthquakesin sanoitukset ovat niin koskettavia ja lohduttavia... se auttoi mua tosi paljon. Samoin Torin ajatukset tasavertaisuudesta ja suvaitsevuudesta. Tuli tunne, etten ehkä olekaan ihan yksin ongelmieni kanssa?

Nykyisin sitten peilailen ajatuksiani Torin biisien kautta vähän eri näkökulmastakin. Luulen, että jos olisinkin jumiutunut pitämään Torin musiikkia vain mun masennuksen syövereistä pelastajana, en ehkä pystyisi näinä päivinä siihen enää niin hyvin samaistumaan. Onneksi olen kasvanut samalla ja löytänyt Torin aina uudelleen ja uudelleen!

Dragon

[Joria]

eilen tuli pohdiskeltua tätä aihetta pitkään ja omasta mielestäni onnistuin referoimaan aika hyvin selkeään suomenkieleen sen mitä ajatuksissani sillä hetkellä aiheeseen liittyen oli. Mutta kas, netti katkesi ja viestini katos bittiavaruuteen. Teki mieli mennä potkimaan joku.

No mutta. Itse tuli pohdiskeltua aihetta lähinnä siltä kantilta, millaisia persoonia itse tiedän ja tunnen jotka ovat tykästyneet Torin musiikkiin ja että onko heissä jokin yhteinen tekijä.
Hyvin erilaisia persoonia sinänsä mutta mielestäni Toria kuuntelevat ihmiset ovat kaikki jotenkin tosi emotionaalisia ihmisiä. Se ei tarkoita sitä että on välttämättä kokenut jotain tosi pahaa elämässään tai mitään ultimaattisen hyvää ja mullistavaa mutta se että tuntee jotain ylipäätänsäkin; välittää asioista ja ihmisistä. Itse en ole ainakaan törmännyt koskaan sellaiseen ihmiseen jonka päässä ei liiku mitään ja jonka levyhyllyssä Tori Amosta olisi. Tyhjäpäitä kuitenkin tässä maailmassa on.

Torin musiikista on helppo ammentaa omiin tuntemuksiinsa asioita, kokea niitä hetkiä jolloin voi todeta että "hei, noin mäkin just ajattelen" tai että "niinpä, sinäpä sen sanoit parhaiten". Torin lyriikka on pääasiallisesti ajatuksen kulkua elävästä elämästä ja erilaisista kokemuksista. Kuitenkin tavalla jossa vähän erilaiset ihmiset voivat samoista lyriikoista ammentaa itselleen erilaisia näkökulmia asioihin. Itsensä näköisiä. Miksi ei itse musiikistakin. Onhan se pääasiassa myöskin tunteita herättävää; Torin taito tulkita asioita ja tuntemuksia pelkästään soittamalla on yksi syy miksi itse aikanaan kiinnostuin Torista.

Niin... Ja onhan sitä tullut koettua alamäkiä. Vielä kun on tämmöinen tyypillisen vittumainen ja tunteellinen triplaskorpioni niin ei kai niitä tunnemyrskyjä ole voinut välttääkään. Mutta mitäpä sitä elettyä elämää muistelemaan ja harmittelemaan. Kaiketi eheä ihminen olen. Omasta mielestäni siis.