Niinpä, ja kai se ärsyttävyyskin lopulta on vain kuulijan kokemus. Kyllä mua vähän ärsytti Knifen Karininkin ääni aluksi, ja totta tosiaan, muuten Björkinkin!

Usein sitten kyllä aika nopeasti se tyyli avautuu kuulijalle, jos on avautuakseen, mutta ei välttämättä tosiaan heti. Vastareaktio voi olla tosi voimakas - mua esim. oikein AHDISTAA Antonyn ääni... hui sentään. Yritin Björkin Voltalla niitä Antony-biisejä kuunnella, mutta ei, se oli tervanjuontia.
Tämä Bianca sitten taas... voi olla, että hyvinkin opin pitämään. Aksentit tosiaan vaihtelee biiseittäin. Hmm. Tuossa linkittämässäsi artikkelissahan nämä sanoivat, että haluavatkin kurkottaa sen perään, mistä eivät pidä, esim. lyriikoissa sellaisiin sanoihin. Kokeellista, siis.
Tuosta aksenttien jäljittelystä nyt tuleekin mieleen, mikä oikeastaan edes on se "oikea" tyyli laulaa? Autenttinenko? Jos syntyy tietylle murrealueelle, onko ainoa oikea tyyli laulaa juuri sitä murretta, ja kaikki muu vain jäljittelyä? Ja jos suomalainen laulaa englanniksi, sehän on AINA jäljittelyä. Ihan samahan se sitten kai tarkemmin ajateltuna onkin, jäljitteleekö tarkasti brittiääntämistä, jenkkiääntämistä tai vaikka islantilaista englannin ääntämistä!

Mun suosikki jossain vaiheessa oli italialaistyyppinen englannin ääntäminen, muistaakseni oikein harjoittelin sitä yläasteaikoina... joo, huvinsa kullakin!
Noista ylle linkitetyistä biiseistä eka ajatus on, että voi perhana miten outoa!! Mutta sieltä löytyy parilla kuuntelulla jonkinlainen biisin sydän. Täytyypä keskittyä tarkemmin siis. Ääntäminen, mitä se nyt milloinkin onkaan, vaikeuttaa vähän kyllä sanojen kuulemista. Mistä nää biisit kertoo?!
Latasin netistä muutaman biisin molemmilta näiltä uudemmilta levyiltä. En kaikkia halua ladata, koska jos pidän näistä, haluan ostaa ne levyt sitten.
Siirrän ne nyt mp3-soittimeen ja menen sänkyyn kuuntelemaan!