- M&G. Tori oli tosi hyväntuulinen ja hymyileväinen, ja jokaisen kanssa oli reilusti aikaa jutella ja poseerata kuvissa. Itse kysyin Torilta Suomen keikan fiiliksiä, ja Tori hehkutti keikkaa kovasti. Kysyi minultakin, olinko ollut paikalla, ja kehui vielä erikseen yleisöä todella loistavaksi (hyvä te!). Kehotin Toria sitten tulemaan pian uudestaankin, kun kerran niin hienosti oli mennyt.
Fanien keskenkin m&g:ssä oli rento tunnelma, kukaan ei yrittänyt omistaa Toria, vaan kaikki sujui ihan sulassa sovussa, ja oman vuoronsa jälkeen kaikki jäivät taka-alalle katselemaan ja kuuntelemaan ja ottamaan valokuvia. Näytin varmaan M&G:n jälkeen loppupäivän tosi fiksulle sellainen 
-ilme naamalla. 
- Pip!! Toivoin etukäteen juurikin Pipiä, mutta Provinssin perusteella olin sitten melko varma että Berliinissä lavalle nousee joku muu Posse-tsiksi. Mutta kuinkas kävikään!
Pakko mainita vielä erikseen Cruel, joka levyllä ei ole kuulunut suurimpiin omiin suosikkeihin, mutta Pipin liveveto nosti sen ihan uuteen arvoon. Ja Smokey Joe oli hienoutta!
- Settilista yleisesti. Voisihan sitä luetella pitkän listan puuttumaan jääneitä suosikkibiisejä, mutta kun piti mielessä ettei kaikkea vain yksinkertaisesti pysty samalla keikalla kuulemaan, niin Berliinin biisivalikoimasta ei löytynyt yhtään mitään valittamista. No okei, soolo-Chinan tilalla olisi mieluummin kuullut vaikka Winterin tai Mariannen, mutta se on pientä siihen nähden, että saatiin sellaisia herkkuja kuin Siren, Black Dove, Take To The Sky, A Case Of You, The Waitress jne... Varsinkin The Waitress ekana encorebiisinä sai yleisön ihan sekaisin. Ennen encoreja oli stage rush, ja itsekin kirmasin lavan eteen. Siellä sitten hypittiin, heilutettiin päätä ja huudettiin kurkku suorana että I believe in peace biaatch!
Ja sitten heti perään jammailemaan Bouncing Off Cloudsia. Huh! Ja toisen encoren vihoviimeisenä biisinä Hey Jupiter sai ihon kananlihalle ja palan kurkkuun. Sitä tuli sitten seuraavana päivänä lentokoneessa kuunneltua repeatilla pilviä tuijotellessa...
- Ai niin, ja se "In the land of the midnight sun I hurt my hand..." -impro. Sen aikana olisi kuullut vaikka nuppineulan tipahtavan lattialle, niin naulittuina jengi istui sitä kuuntelemassa. (Suomiko se nyt sitten lie ollut vai Norja, missä Tori kätensä loukkasi... go figure.)
Nälkää olisi kyllä jäänyt useammillekin keikoille, mutta toisaalta tämä yksi oli sitten sitäkin spesiaalimpi. Berliini
ja Tori , siitä ei yhdistelmä paljon parane.
Kuvia löytyy täältä. Keikkakuvat nyt ovat mitä ovat, rakeisia ja epätarkkoja... (Noissa ekan rivin neljässä viimeisessä kuvassa Tori muuten juttelee just sen Marian kanssa.)
.
Olis kiva tietää mitä Tori siinä on laulanut. Pitää katsoa jos jostain löytyis siihen jo sanat. On se kuitenkin todella harvinaista materiaalia kun Tori laulaa Suomesta 
Ja Suomeahan tuo land of the midnight sun tarkoittaa!!
