Lontoo 10.9.2009
Menin konserttipaikalle suunnilleen ovien aukeamisen aikoihin. Ostin t-paidan (Sinful Attraction Tour), kiertueohjelman ja mukin.
Paikka oli ylhäällä parvella, kaukana mutta keskellä, joten näköala oli hyvä, varsinkin kun ihan edessä oleva paikka jäi tyhjäksi. Ainoa huono puoli oli se, että joittenkin kappaleiden aikaan valot kävivät suoraan silmiin, varsinkin Precious Thingsin aikaan piti pitää silmiä kiinni melkein koko ajan.
Lämppäri One eskimO oli mielestäni hyvä bändi, muutamasta kappaleesta pidin varsinkin.
Settilistojen perusteella osasin odottaa, että keikalla tulisi ainakin Give, CFG, Precious Things, SBV ja Big Wheel. Ne olivatkin molemmissa konserteissa samat kappaleet, muuten settilistat olivat ihan erilaiset. Koko keikan alku oli loistava: juuri ne kappaleet joita halusinkin kuulla, CALS, Space Dog, Pancake&Ohio, Icicle ja Carbon. Vaikka Pancaken oli kuullut jo Provinssissa, se oli kiva kuulla uudestaan Ohio-bridgen kanssa. Tosin tämä versio ei ollut niin hyvä kuin San Antoniossa 2003 (löytyy Youtubesta). Carbonin jälkeen Concertina ja Jamaica Inn olivat vähän turhan rauhallisia ja konsertista tuntui loppuvan puhti.
Soolo-osuus oli aika standardi, mutta oli kiva kuulla Cooling ja Winter. Winterin aikana tosin ajattelin, että onpas tämä nyt hidas versio... Molemmat kappaleet saivat kuitenkin todella isot aplodit, toisin kuin esim. Pancake&Ohio, josta vaikutti etteivät ihmiset ihan tienneet mistä siinä oli kyse. Coolingin aikana parvella kauempana oikealla meluttiin, luin myöhemmin toiselta foorumilta että joku oli hermostunut biisin aikana mukana laulaneille ja huutanut ”I paid to hear Tori singing, not you”.
Soolo-osuuden jälkeen meno jatkui rauhallisena, myös Bliss oli rauhallisempi versio kuin Provinssissa. Olisin mielummin kuullut jonkun kappaleen jota en aikasemmin ollut kuullut.
Ennen encorea näin kun hammondin tilalle tuotiin uudestaan koskettimet ja aavistelin jo siinä vaiheessa että seuraavana tulisi Raspberry Swirl. Ja olin oikeassa! Yes!
Big Wheelin mokaus oli todella hauska. Tori aloitti laskemisen ”give me eight... give me eight”, lopetti ja esitti lyhyen impron siitä miten ei osaa laskea, aloitti uudestaan ”give me eight...” mutta unohti missä kohdassa piti jatkaa.
Yleisö oli tässä vaiheessa ihan villinä. Kolmannella kerralla Tori lopulta osasi laskea oikein ja lauloi jossain välissä vielä ”don’t you throw that math on me”.Minkäköhän kappaleen aikaan tämä kuva oli... jossain konsertin alkupuolella kuitenkin.
Winter:
Lontoo 11.9.2009
Perjantaina oli kuulemma M&G, ainakin olen nähnyt kuvia siitä. En itse ollut paikalla kun olin koko päivän museossa niin kuin vähän olin arvellutkin.
Paikka oli edessä oikealla, 7. rivi. Tori tuntui olevan ihan nenän edessä, vaikka jälkikäteen ajatellen ei sittenkään. En vain aikaisemmin ole ollut noin edessä konsertissa. Kun Tori tuli lavalle ajattelin vain "tuossa se nyt sitten on".
Lisää sellaisia kappaleita, jotka olin ehdottomasti halunnut kuulla: Hotel ja BFH. Myös Virginia, PTDO ja WTE oli kiva kuulla, WTE sai suuret aplodit yleisöltä. Jostain syystä en millään voinut konsertin jälkeen muistaa Little Amsterdamia, muistin sen vasta kun kotiin tultua tarkistin netistä settilistan. Torstailta muistin settilistan järjestyksenkin, mutta perjantaina varmaan nautin enemmän konsertista enkä ajatellut niin paljon settilistaa. TPOOK oli ainoa sellainen kappale, josta en olisi välittänyt, mutta itse asiassa se kuulosti bändin kanssa yllättävän hyvältä.
Soolo-osuus oli ihana, Mr Zebra oli hauska, Not the Red Baron oli ihana kuulla ja Ophelia oli myös nätti. Torstain soolokappaleiden tavanomaisuus ei haitannut lainkaan tämän jälkeen.
Pelkäsin ettei Sirenia tulisi, kun se yleensä on soitettu konsertin alkupuolella. Ajattelin niin jossain soolo-osuuden aikana, joten oli iloinen yllätys kuitenkin saada se. Ja sain kuin sainkin kuulla Fast Horsen!
Precious Thingsin otin videolle. Olisin voinut ottaa muitakin, mutta oli vasta ostanut kameran varta vasten tätä matkaa varten enkä ollut ihan varma miten se toimisi, miten kauan akku kestäisi ja miten paljon muistikortille mahtuisi (varsinkin kun museosta tuli otettua lähemmäs 600 kuvaa). PT:ssä Tori jäi toistamaan ”you’re really an ugly girl” –kohtaa pitemmäksi aikaa ja improvisoi pianolla vähän jossain kohdassa.
Stage rush tapahtui jo SVB:n aikana, enkä päässyt siihen mukaan kun kummaltakaan puolelta ihmiset ei lähteneet siihen. Jäin sitten paikalleni seisomaan, kun en olisi kuitenkaan päässyt lähemmäksikään. Encoressa Big Wheel jälleen ja TIYH, mikä oli kiva lopetus. Taputin käsiäni koko ajan niin että satutin ne, oli vähän vaikea nukkua seuraavana yönä...
Otin enemmän kuvia kuin torstaina, mutta osa niistä on hirveän suttuisia. Varsinkin CFG:n aikana otetut kuvat, kun Tori liikkui koko ajan...
Give:
Not the Red Baron:
Päivän vietin kauppoja kierrellen, ja illalla sitten pikku lepo- ja ruokatauon jälkeen kohti Hammersmithiä. Keikkapaikalla olin vissiin joskus seiskan jälkeen. Pitkän jahkailun jälkeen päädyin ostamaan mukin ja kiertueohjelman. Paidoissa ei oikein ollut mitään "pakko saada" -mallia, ja muutenkin oon huomannut että bändipaitoja tulee pidettyä niin harvoin että ne lähinnä jäävät vain kaapintäytteeksi. One eskimO oli jo lavalla kun tulin paikalleni, ja vaikka usein lämppärit ovat keikoilla vain välttämätön paha, niin näistä hepuista kyllä huomasin ihan tykkääväni.
NTRB on itselleni siitä kummallinen, että jotenkin se aina Peleä kokonaan kuunnellessa hukkuu muiden biisien sekaan, mutta erikseen kuunneltuna yksi Torin ehdottomia helmiä. Ja tämä Lontoon versio... aaah! Ophelia jatkoi sitten vielä loistavuusputkea. Huh mikä LL!
Istuin juuri niin keskellä että valot osuivat muutaman sekunnin välein suoraan silmiin. Jonkin muunkin kappaleen aikana oli sama ongelma, ei tosin ihan niin pahasti. Perjantaina istuin onneksi sen verran sivummassa ettei tuota ongelmaa ollut. Perjantain PT oli tosiaan parempi, hassua vain että päätin videoida sen ja sitten se kesti ja kesti niin että kädet alkoivat väsyä... Olisin nauttinut enemmän jos en olisi videoinut, mutta toisaalta nyt on konkreettinen todiste että se on tullut nähtyä ihan paikan päällä. 
