Hahaa, näyttääpä tutulta tuo Pariisin setti.
AH, TORI LIVENÄ
JOTAIN NIIN HULLUA
Mistä aloittaisin? Tulin Pariisiin lauantiaina aamukoneella ja olin hotellilla noin yhdeltätoista. Hotelli oli pieni perushotelli ihan Etoilen lähellä ja siitä oli noin kilometrin matka Palais des Congresille, jossa konsertti oli.
Päivän käytin kiertämällä pakolliset nähtävyydet: Etoile, Champs Elysees, Concorde, Louvre, Seine, Notre Dame, Luxembourg ja Eiffel-torni. En tosin noihin mennyt sisälle, siinä olisi muuten mennyt koko päivä ja kaikki ne ovat hienoja ulkopuoleltakin. Sitä paitsi kaikesta saa maksaa omaisuuden.
Saavuin keikkapaikalle 15 yli seitsemän. Ostin harmaan AATS-paidan jonka takana lukee kaikkien levyn biisien nimet. Itse sali oli amfiteatterimallinen ja paikkani oli aivan keskellä riviä 17, todella hyvä. Kaikkein paras näkymä olisi ollut ehkä seitsemän riviä alempaa, mutta tietysti aivan etummaisissa riveissä on oma viehätyksensä kun Tori tuntuu olevan ihan kosketusetäisyydellä. Kapasiteettia paikalla oli kai 3900:lle hengelle ja se tuli täyteen peränurkkia lukuunottamatta.
Lämppäri oli ilmeisesti irlantilainen Foy Vance. Tyyppi soitti kitaraa ja lauloi ja mukana oli myös jokin biittiä pyörittävä laatikko. Jotkin biisit olivat oikein kivan kuuloisia, mutta erityisesti yhdessä vaiheessa tunnelma oli lähinnä vaivautunut kun heppu nosti kitaran naamansa eteen kuin työtäen päätään koppaan ja helui lavan edessä tehden... JOTAIN.
Mutta ah, tuli se Torikin sieltä lopulta. Ihana asu ja mitkä kengät! Huomasin, etten lopulta kyennyt olemaan kovin nirso sen suhteen mitä halusin Torin soittavan, enhän ollut kuullut vielä koskaan mitään. Parhaiten minusta toimi ehkä keikan alkuosa. Viiden ensimmäisen biisin ajan en meinannut pysyä penkilläni! Give on tietysti joka keikalla, mutta pidin siitä silti todella paljon. Girlistä en ole yleensä pitänyt mitenkään erityisesti, mutta se oli itse asiassa oikein hyvä livenä. Icicle oli varmaan suosikkini, se oli niiiiin upea bändin kanssa ja aaaaaa miten Bösendorfer kaikui koko keikan ajan kaiken muun yli kilpaillen vain Torin äänen kanssa. Aivan ihanaa! Take To The Skykin oli ehdottomasti yksi kohokohdista. LL oli todella kiva ja erityisesti Baker Baker oli mukava yllätys. Eturivissä joillain oli ihan omat bileet käynnissä.
Stage rushiin tietenkin ryntäsin rivin keskeltä enemmän tai vähemmän väkivaltaisesti. Muistaakseni tallasin ainakin jonkun laukun. Sääliksi käy, päivällä kun olin kävellyt mm. Louvren puistossa jossa pöllyävä valkoinen hiekka tahrasi kengät ihan pilalle. Pääsin tosiaan hyvin mukaan ja jäin sitten seisomaan loppukeikan ajaksi ensimmäisen rivin kohtaan, edessäni oli vain pari riviä porukkaa. Kummasti porukka tiivistyi lavaa vasten kun Tori kosketteli lopuksi ihmisten käsiä, minä tietysti runttasin kaikkein kovimmin iihmisten selkiin kiinni. Outoa... en muista että kukaan olisi takana tullut kiinni.
No, joka tapauksessa olen ylpeä, että tunnistin kaikki laulut ja iskäkin tykkäsi kun tunnisti edes suurimman osan lauluista, sehän hyvä puoli siinä on kun Tori vetää turvallisia klassikoita kuten vaikka SATY.
Sellainen pisti silmään, että Tori ei ilmeisesti juurikaan harrasta välispiikkejä. Koko setti vedettiin putkeen, paitsi että CALSin jälkeen Tori tervehti, esitteli Mattin ja Jonin ja uuden mekkonsa.
Kuvia en saanut. Periaatteessahan siellä oli kuvauskielto, mutta yritin ottaa pari SATYn aikana, mutta minun kamerallani niistä tuli pikselimössöä, joissa Tori näytti olevan sadan metrin päässä vaikka kuinka sääti ja zoomasi.
Kaiken kaikkiaan mahtava reissu ja loistava setti.
