Mulla kerrankin sellanen tilanne, että pystyi ostamaan kaikki levyt ilman huonoa omaatuntoa siitä, että tulipa törsättyä kauheesti rahaa... Normisti kun on täytyny laskea tarkkaan, että missä kuussa voi seuraavan kerran ostaa musiikkia. Latasin siis kyllä vaan iTunesista, kun tää elämä on nyt matkalaukussa, jota ei passaa liian painavaksi säätää. Mieluummin olisin hankkinut ihan fyysiset kappaleet, kun kiinnostais nähdä, millaista kansitaidetta on harrastettu. Vaikka tuo Noah's Arkin kansi on... öh...
Ensikuulemalta voi kyllä sanoa, että kaikki levyt on aika erilaisia, vaikka artistit voi tunnistaa tyylistä. Eka levy, La Maison de mon Rêve, on tunnelmaltaan intiimi, eihän sitä ilmeisesti ollut alunperin tarkoitettu julkaistavaksi. Samoin kahdella ekalla levyllä on ajoittain... hmm... miksihän sitä pitäisi sanoa... "southern" tunnelmaa. Joskus kyllä aika ironisesti käsiteltynä. En ole sanoituksiinkaan vielä kovin tarkasti paneutunut, mutta tosi järkkyä juttua välillä... kuten esim. Jesus Loves Me'n lyriikat. Useassa yhteydessä tyyliä on sanottu "freak folkiksi". (Multa ei muuten kannata kysyä semmoisia kysymyksiä, onko jokin trancea vai ei...
En oikeasti tiedä musiikista yhtään mitään, ainoastaan sen, tykkäänkö vai en...
kuten näistä miun kirjoituksistakin näkyy...)
Yhtenä iltana pakoilin työntekoa ja surffailin netissä lukemassa levyarvosteluja ym. Aika jyrkästi tuntuu porukan mielipiteet jakautuvan CocoRosien suhteen. Toiset fanittaa, toisten mielestä täyttä roskaa.
Mutta paranee ja paranee vaan loppua kohden. "Trance music makes the fairies dance", hassu biisi... mutta nimenomaan trancea, eikö?
