En voi sanoa, että olisin yksi yhteen samaa mieltä Torin kanssa näistä asioista, enkä ole ihan täydelleen kaikkiin hänen ajatuksiinsa toki perehtynytkään. Enemmänkin minusta on kiehtovaa, että Tori jaksaa puhua sellaisista hevimmistä teemoista kuten uskonto, miehet ja naiset ja niin edespäin, ja että hänellä on niistä jotain omakohtaisesti koettua, ajateltua ja omintakeista sanottavaa. Kuinka monesta muusta artistista voi sanoa samaa? Ylipäänsä nautin Torin haastattelujen ja muiden tekstien lukemisesta ja kuuntelemisesta - Torin jutut ovat parhaimmillaan varsinaista verbaalista ilotulitusta.
Itse en ole lähtöisin avoimen uskonnollisista ympyröistä, joten minulla ei ole hirveästi ollut tarvetta kapinoida siihen suuntaan. Uskontoa on toki tullut pohdiskeltua aika ajoin, ja Torin kokemuksia on kuitenkin helppo länsimaisena ihmisenä ymmärtää. Suomessakin kristilliset ajatustavat vaikuttavat mielestäni vahvasti, vaikka aika maallistuneita nykyisin ollaankin. Tiettyjen ajatusmallien olemassaolo on hyvä aika ajoin tiedostaa. Ne saattavat olla "hyviä" tai "huonoja" - tai molempia.
Minun on vaikea ymmärtää niitä ihmisiä, joille Torista tuntuu tulleen koko elämän sisältö ja miltei uskonto... Jossain toisessa ketjussa taisi olla puhetta näistä tyypeistä jotka eivät muuta teekään kuin kulkevat Torin perässä ympäri maailmaa...? Jotenkin tuntuu, että niiltä on mennyt jokin tärkeä pointti ohi. Minua Torin tuotanto on pikemminkin kannustanut käyttämään omia aivojani, ja löytämään jotain omaa... (en nyt tiedä, voinko kehua, että tällaista olisi tapahtunut
"I can smell a rat real quick when someone tries to tell me their way is the way. And see, I don't think my way is the way for everybody."
Puhukoon puolestaan.
Tuosta miehet-naiset -asetelmasta voi varmaan vääntää kättä ikuisesti...
Siinä mielessä olen Dragonin kanssa samaa mieltä, että Torilla on välillä aika teräviä kommentteja miessukupuolen edustajista. Jos joku mies sanoisi vastaavia asioita naisista, niin siinä kyllä kerjäisi verta nenästään. Tämähän toisaalta todistaa jotain miesten ja naisten välisestä valtakuviosta. Esimerkiksi etniselle vähemmistölle voi olla sallittua kritisoida (esim. huumorin keinoin) valtaapitävää enemmistöä, mutta jos enemmistöasemassa olevat tekevät saman vähemmistölle, se leimataan rasismiksi. Ajatelkaa vaikka nyt sitä Manne-tv:tä vai mikä sen ohjelman nimi nyt sitten loppujen lopuksi olikaan...
Butlerin teorioihin olen välillisesti tutustunut erään lukemani tutkimuksen kautta, ja sen verran mielenkiintoista asia oli, että tekisi mieli lukea lisää. Eritoten ajatukset sukupuolen performatiivisuudesta, josta jo tulikin esimerkkejä tuolla aiemmin. Mitenköhän Butlerin teoriat soveltuisivat Toriin... tai vaikka Possen hahmoihin... hmmm
Täytyy tunnustaa, että kyllä mulla oli taannoin sellainen "vihaan miehiä" -kausi
, lähinnä ehkä johtuen koulukokemuksista. Jostain syystä oli helpompi käsitellä niitä tyttöjen välisiä kärhämiä (vaikka olivathan nekin niin traagisia aikanaan...) kuin sitä pojilta aika ajoin tullutta paskaa. En varsinaisesti ollut koulukiusattu, mutta jotkut kommentit muistan sanasta sanaan vieläkin. Ne onnistuvat osumaan niin hyvin siihen naiseuteen, joka on vielä heikko ja vasta kehittymässä.
Nykyisin ajattelen, että jos on vaikeaa olla nainen, niin ei miehilläkään helppoa ole. Oppilaita on tosiaan mielenkiintoista tarkkailla... Minua on alkanut kiinnostaa esim. tuo miesten välillä oleva ryhmäpaine. Koulussa se näkyy erityisen hyvin: tuntuu, että poikaporukoissa erilaisuutta karsitaan kovalla kädellä, ja ne kirjoittamattomat säännöt on tosi rankat... Tytöillä on siinä mielessä ehkä vähän helpompaa, enemmän liikkumavaraa pukeutumisessa ja olemisessa muutenkin.
Mulla ei opetuskokemusta vielä hirveästi ole, mutta tosiaan vaihtelee aika lailla ryhmittäin, kuka sitä huomiota eniten kaipaa. Yleensä ne maan hiljaiset jäävät kummastakin sukupuolesta vähimmälle huomiolle. Kerran jouduin opettamaan sellaista ryhmää, jossa oli aivan tajuttoman huono ryhmähenki... tytöt istuivat hiljaa ja ilmeettöminä toisella puolella luokkaa, provosoivat ja meluisat pojat toisella puolella... Se jännite oli miltei käsin koskettavissa. Voin kuvitella, miten kamalaa niitten oli tulla siihen luokkaan, päivästä toiseen.
Huh, sori tämä
, innostuin vähän liikaa!
Perla.







