UNDER THE PINK

[Dragon]

Ajatukset tästä levystä tänne.

[Lilith]

Under the Pink oli toinen levy, jonka Torilta kuuntelin, ja aika erilainen kuin FTCH. UTPta kuvaa ehkä parhaiten sana jäänkirkas, mikä näkyy myös kansitaiteessa.

Mielestäni Baker Baker, Bells for Her ja Yes, Anastasia ovat parhaita kappaleita tällä levyllä. Ottaen huomioon miten täydellinen koko levy on (ainoa kappale mistä en hirveästi välitä on Past the Mission jostain syystä), on kummallista, etten arvota UTPta kuitenkaan ihan parhaiden Tori-levyjen joukkoon. Pitäisi varmaan pohtia tarkemmin, mistä tuo johtuu...

[SisterClitorides]

Eka Tori levy jonka ostin nähtyäni Cornflake Girl videon. Taisin seuraavana päivänä tuon levyn mennä ostamaan ja heti seuraavana ostin LE:n

Levy on kyllä aika täydellinen ja sitä kai voisi verrata jollain tavalla Kate Bush:n Hounds of Love levyyn. Vaikka UTP ei olekaan mun mielestä Torin paras niin jotain samaa tunnen noiden kahden välillä.. ehkä se kuulostaa tyhmältä?? Mutta se äänimaailma.. värit jotka siitä tulee mieleen.. en tiedä..

Levyn lempparit on Baker Baker (joku kirjoitti että se olisi itsensä hyväksymisestä?hmm), Bells For Her, Icicle (upea pianosoolo alussa), Yes Anastasia toki vaikka sanallisesti se taas ei oikein sinänsä kosketa mua millään tavalla. Ainoat biisit joihin en niin ole päässyt sisään on Wrong Band ja Space Dod. SD kai nyt ei oikein kerro mistään?? Tuntuu siltä että se on vaan sanoja sanojen perään.

Tanya

[Lilith]

Itse pidän Space Dogista juuri sen takia, että se on hauska eikä siinä ole mitään järkeä . Torilla on kyllä pitkä sepustus siitä, mitä tuokin kappale tarkoittaa hereinmyhead.comissa.

Yes, Anastasia on upea. Se on kyllä aika pitkä, mutta ne lopun "we'll see how brave you are" -kohdat...

[Dragon]

Juuri jäänkirkas on se sana, mitä mäkin käyttäisin UTP:ta kuvaillessa! Olen mielestäni joskus sitä käyttänytkin aikoinaan, hauska yhteensattuma!

Ja ymmärrän tuonkin, että saattaa vähän tulla mieleen Hounds of Love, vaikkei tavallaan ole mitään samankaltaisuutta.

Tämä oli eka Torin levy, minkä ostin. Lähinnä siis Cornflake Girlin takia. Pretty Good Yeariin tykästyin heti! God ei kolahtanut, eikä vähiten niiden vinkuvien kitaroiden takia... vieläkään ei kuulu mun lemppareihin.

Bells for Her oli aluksi tosi... outo. Sen ymmärtää, kun muistaa, etten tuntenut Torin tuotantoa juurikaan tuossa vaiheessa. Mutta nättihän biisi tuo on. Past the Mission - välitön hitti! Edelleen tulee kylmiä väreitä tuosta "Hey, they found a body" -kohdasta! Erityisesti siitä, kuinka laulaa "...still they're using his name.." Huh! Baker Baker on niitä biisejä, joihin pääsi sisään vasta usean kuuntelukerran jälkeen. Ei siis aluksi kuulostanut mun mielestä miltään. Ei siis yhtään miltään! Vaikea edes kuvitella nyt, että joskus on ollut noin. Niin Tanya, minähän se kirjoittelin tuolla toisessa ketjussa Baker Bakerin olevan oman seksuaalisuutensa hyväksymisestä. Siis tarkoitin, että se kertoo siitä, kuinka Tori oli seksuaalisesti etäinen sen raiskauksen jälkeen kaikkien, myös Ericin kanssa.

"and he tells me i pushed him away
that my heart's been hard to find"

ja

"well i ran from him in all kinds of ways
guess it was his turn this time"

Huii, miten kaunista ja koskettavaa!

Erityisesti tykkään UTP:n loppupäästä. Icicle, Cloud, Space Dog ja Anastasia muodostaa mun päässä yhden kokonaisuuden. Hurjaa pianotaituruutta ainakin, jos ei muuta! Space Dogissa on tosi voimakkaita mielikuvia, mitä siihen liittyy. Jotenki näen sellaisen, että Tori ja sen kaverit on lapsia, on kylmä syysilma ja ovat leikkimässä jossain joen rannalla... heh, tuo "is she still pissing in the river now" -kohta taitaa inspiroida tuon näyn.

Yes, Anastasia kiinnosti mua heti, kun huomasin, että on yli 9 minsan biisi, mutta olin pettynyt siihen alkuun. Kuulosti hankalalta ja tekemällä tehdyltä se melodia. Myöhemmin vasta totuin tuohon Torin impro-tyyliin. Anastasia oikeastaan alkaa varsinaisesti mun mielestä tosta "I thought I've been through this in 1919..." -kohdasta. Myöhemmin Tori on vissiin esittänytkin sitä lyhennettyä versiota livenä juuri tuosta kohdasta eteenpäin? Ja tosiaan ne hurjat jouset, Torin järjettömiin mittasuhteisiin kasvava ääni... tästä on tullut mulle melkein pyhä tästä biisistä! Huh, kaipaan sitä juuri nytkin. Pitäiskohän pistää soimaan?

D

[Lilith]

Juuri jäänkirkas on se sana, mitä mäkin käyttäisin UTP:ta kuvaillessa! Olen mielestäni joskus sitä käyttänytkin aikoinaan, hauska yhteensattuma!

Muistelinkin lukeneeni tuon määritelmän UTP:sta joskus...

God ei kolahtanut, eikä vähiten niiden vinkuvien kitaroiden takia... vieläkään ei kuulu mun lemppareihin.

Itse pidän Godista, se on tainnut olla lemppareitani tällä levyllä alusta alkaen.

Yes, Anastasia kiinnosti mua heti, kun huomasin, että on yli 9 minsan biisi, mutta olin pettynyt siihen alkuun. Kuulosti hankalalta ja tekemällä tehdyltä se melodia. Myöhemmin vasta totuin tuohon Torin impro-tyyliin. Anastasia oikeastaan alkaa varsinaisesti mun mielestä tosta "I thought I've been through this in 1919..." -kohdasta. Myöhemmin Tori on vissiin esittänytkin sitä lyhennettyä versiota livenä juuri tuosta kohdasta eteenpäin? Ja tosiaan ne hurjat jouset, Torin järjettömiin mittasuhteisiin kasvava ääni... tästä on tullut mulle melkein pyhä tästä biisistä! Huh, kaipaan sitä juuri nytkin. Pitäiskohän pistää soimaan?

Onko Tori koskaan esittänytkään tuota kokonaisuudessaan? Muistelen lukeneeni jostain, että Tori jo '94 olisi aloittanut tuosta "Thought I've been through this" -kohdasta. Harmi, olen aina pitänyt alusta. Sitten se vähän lässähtää keskellä, mutta nousee taas loppua kohti.

[wednesday]

Pinkistä on tullut mun suosikkilevyni, vähän yllättäen. Se oli melkeinpä vuosia hyllyssä ilman että kuuntelin sitä koskaan kokonaan, hypin sieltä niitä jostain muualta tuttuja biisejä enkä oikein jaksanut muuta. Sitten kun ihan tietoisesti aloin sitä kuunnella niin en olekaan päässyt eroon

Tykkään pianon määrästä ja tykkään biiseistä. Tällä hetkellä lemppareita on The Waitress, Space Dog, Icicle ja Yes, Anastasia. Aina olen tykännyt Godista ja Bells For Heristä. Muutkin menee, luulen että muut on jossain vaiheessa suosikkilistalla.

"Jäänkirkas" on tosiaan aika hyvä kuvaus. Siinä on sellaista selkeyttä ja sitten toisaalta sitä ahdistavaa Toria (Yes, Anastasia ja The Waitress, noin esimerkiksi, uusimmista esim. Smokey Joe) josta tykkään - ainakin ajoittain.

(Miten voi olla näin vaikea kuvailla että miksi tykkää? Vielä kun ei voi oikein eritellä että mistä EI tykkää, voi apua.)

[sanna.]

Under the Pink. Ensimmäinen ostamani Torin levy. Muistan aina, kuinka ensimmäisellä kuuntelukerralla päähän jäi Space Dog, ja se onkin ehdoton suosikkini levyltä. Levy itsessään on mielestäni täydellisin kokonaisuus Torin levyistä. Kaikki kappaleet oikeasti hyviä. Space Dogin lisäksi henkilökohtaisia suosikkeja God, Yes, Anastasia ja Baker Baker.

[Dragon]

Siinä on sellaista selkeyttä ja sitten toisaalta sitä ahdistavaa Toria (Yes, Anastasia ja The Waitress, noin esimerkiksi, uusimmista esim. Smokey Joe) josta tykkään - ainakin ajoittain.

(Miten voi olla näin vaikea kuvailla että miksi tykkää? Vielä kun ei voi oikein eritellä että mistä EI tykkää, voi apua.)

Joo noi "ahdistusbiisit" on kyllä melkeinpä sitä rakkainta Toria mulle. Toki voihan musiikki olla muullakin tavalla koskettavaa, mutta jotain dramatiikkaa siitä pitää löytyä, että mulle kolahtaa. Ton olen oppinut itsestäni vasta ihan viime aikoina. Se on hyvä määritelmä mun musamaulle, dramaattinen! Ja toihan kuvaa koko Torin uraa myös..

Mä pystyn jotenkin erittelemään Pinkiltä, että en niin tykkää muutamasta biisistä. Oikeastaan nyt tekee mieli arvioida biisi biisiltä... tämä on jo niin vanha levy ja ollut mulla kuuntelussa 13 vuotta niin ei pitäis tehdä edes tiukkaa!

Pretty Good Year - Aivan loistava ja ekoja suosikkeja tältä levyltä. Olen joskus maininnut tämän kaikkien aikojen lempparibiisiksenikin, kun siinä on niin hyvin esillä kaikki se, mistä Torissa pidän. Kaunis pianomelodia, hiljaisia koskettavia kohtia ja sitten pari rajumpaa, dramaattista kohtaa!

God - Vinkuvat kitarat häiritsee ihan sikana. Olen kyllä kuullut joskus se "No Guitar -demon", mutta ei se sitten niin paljon muuttanutkaan kokemusta eli kai mä sitten en vaan tykkää tuosta biisistä.. Vaikka video on upea ja sanoitus hyvä.. mutta onko se sitten melodia vai sovitus?

Bells for Her - upea ja herkkä, vähän kyllä pidemmän päälle tylsähkö, mutta tuo '98 Venus-versio pelasti tämän biisin täydellisesti! Alkuperäinenhän on tietääkseni vedetty yhdellä otolla "improna" vähän niinkuin Marianne tai Red Baronkin.

Past the Mission - alun omituisesta rytmikuviosta huolimatta mun lemppareita. Tuo välikohta on vaan niin hieno - 13 vuoden jälkeenkin tulee kylmiä väreitä.

Baker Baker - pakko myöntää (nolona), että aluksi en välittänyt tästä. Kuulosti melko mitäänsanomattomalta, hitaalta ja tylsältä. Mutta olen oppinut, että tällaiset biisit saattavat sitten muutaman kuuntelukerran jälkeen yllättää ja tässä kävi juuri niin! Nyt se on yksi mun kaikkien aikojen suosikeista. Noiden sellojen osuutta olisi voinut kasvattaa, niin kuin muutamassa myöhemmin kuullussa versiossa onkin tehty.

The Wrong Band - tällainen kabaree-biisi tyyliin Happy Phantom. Ehkä kaikkein eniten tästä tuli sellainen tunne, että nyt Tori plagioi... tai siis että tuo melodia oli niin ennalta-arvattava. Mutta tykkään kyllä siitä "There's something to believe in" -kohdasta, se oli yllättävämpi. En oikein vieläkään ymmärrä, miksi Tori päätti korvata Honeyn tällä biisillä.. The Wrong Band olisi sopinut paremminkin B-puoleksi.

The Waitress - rumpukone kuulosti mun mielestä jo silloin vähän vanhentuneelta... mutta mikä mieletön yllätys oli tuo "I believe in peace bitch" -kohta kun ekan kerran kuuli! Tosi hyvä. Ja tässäkin kyllä kävi sitten niin, että tuo Venuksen versio on paljon parempi mielestäni! Ja se tällä kiertueella kuultu Pipin versio.

Cornflake Girl - no, tämän takia yleensäkin levyn ostin, eli eipä tarvitsisi mitään tästä biisistä pahaa sanoa. Mutta nyt vuosien jälkeen, se on ehkä pikkuisen liian pitkä...? Tuo "Peel out the watch word" -kohta oli kyllä silloin kun ekan kerran kuulin MTV:ltä, jotain musiikillisesti niin uutta ja erilaista ettei siitä voinut olla pitämättä! Nyt siihen on niin tottunut, ettei sen erikoisuutta enää ollenkaan huomaa.

Icicle - Pitkä ja erikoinen intro, mistä tulee mieleen enemmänkin klassinen musiikki. Sitten se muuttuu hyytävän kauniiksi melodiaksi. Jousisoittimet on välillä tosi ovelasti piilotettu taustalle. Tästä sitä dramatiikkaa löytyy! Todella upea, mestariteos, ja vielä tuo aihekin niin rohkea, ettei voi kuin nostaa hattua Torille!

Cloud on my tongue - aika välitön suosikki. Kaunis melodia, ihana pianointro, koskettava sanoitus...

Space Dog - tässä aluksi vierastin tuota basson ja rumpujen yhteiseloa alussa. Mutta nuo soolokohdat välillä kyllä korvasi sen moninkertaisesti! Aluksi kuulosti mun mielestä siis vähän epätasapainoiselta sovitukselta, mutta kuuluu nykyään ehdottomasti tän levyn parhaimmistoon!

Yes, Anastasia - No, tämähän on ihan majesteettinen. Ja Enemmänkin taas tulee mieleen joku klassisen musiikin teos, paitsi että tämä on parempi. Alun improvisaatiolta kuulostava osuus oli mulle vaikea aluksi, niinkuin vissiin oon täällä jo vuodattanutkin.. mutta tuo loppu korvaa kaiken! Taas sellainen biisi, jonka kohdalla joutuu miettimään ajatuksia kuten "Kuinka kukaan pystyy tekemään tällaista?!" tai "Mun elämä ei olisi samanlaista, jos en olis ikinä kuullut tätä biisiä" tai "Miksi kaikki ei kuule tämän artistin neroutta?!"



Sellasta. En kyllä tullut tänne tänään tätä tekemään, mutta näköjään tuli tehtyä... Eikä tuossa levyssä nyt sitten ollutkaan muita biisejä, joista en niin välitä, paitsi God. Mutta sekin kyllä siis menee!

[June]

Oon tässä aloitellut tulevien keikkojen ennakkofiilistelyä kaivelemalla vanhoja Tori-levyjä tehokuunteluun (Beekeeperinkin pyöritin viikonloppuna jopa pari kertaa läpi, se on jo aika saavutus ). Under the Pinkiä ei vähään aikaan ole tullut kuunneltua kokonaisuudessaan, ja ai juma että kuulostaakin nyt hyvältä pitkästä aikaa! Mulla UTP on jostakin syystä jäänyt vähän BFP:n ja Choirgirlin varjoon, mutta nyt huomaan olevani ihan täydellisen uudelleenrakastunut tähän levyyn. Kylmiä väreitä vilisee pitkin selkärankaa vähän väliä. Space Dog, Yes, Anastasia, Icicle, Cloud on my Tongue... Ja Cornflake Girlkin nyt vaan on niin täydellinen biisi, että ei siihen vieläkään ole kyllästynyt, vaikka toisin voisi luulla.

Eimullamuuta, piti vaan tulla nyt hehkuttamaan tätä "uutta vanhaa rakkautta"

[Perla]

No, jos olis autiolle saarelle pakko valita yks levy, niin luultavasti Pink olis se. Se on vaan niin täydellinen.

[dafd]

Hei,

Oletteko törmänneet kahden CD:n versioon levystä? Toinen levy(More Pink: The B-Sides) sisältää B-puolia.

Wikipedia:
Albumista ilmestyi Uudessa-Seelannissa ja Australiassa rajoitettu painos, jossa oli mukana bonus-CD nimeltä More Pink: The B-Sides.

1. A Case of You (Joni Mitchell -cover) - 4:38
2. Honey - 3:47
3. Daisy Dead Petals - 3:02
4. Sister Janet - 4:02
5. Sugar - 4:27
6. Take to the Sky - 4:20
7. Upside Down - 4:22
8. Flying Dutchman - 6:31
9. Here. In My Head (live) - 6:05
10. Black Swan - 4:04
11. Little Drummer Boy (live) - 3:20

Onko keräilyharvinaisuus, jota ei halvalla saa?

[Lilith]

Olen tuosta kuullut, mutta en tiedä miten harvinainen se sitten on. Googlettamalla löytyi ainakin yksi päättynyt huutokauppa ebaystä, myyntihinta noin 74$, joten ei tuo ihan halpa ole. Kaikki kappaleet paitsi coverit löytyvät kyllä A Pianolta.

Ja tervetuloa foorumille!

[SisterClitorides]

Joo.. mulla oli tuo cd kerran mutta kun päätin etten enää aio kerätä Toria, myin sen Myin aika paljonkin sinkkuja ym.. ei ole varaa enää keräillä kaikkea mitä julkaistaan ja ajattelin että joku innokkaampi fani saa niistä enemmän irti.